DIKARBOKSYYLIHAPOT

Dikarbksyylihapot Wikipediassa

2011-11-24T00:55:00.000-08:00

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dikarboksyylihappo

Onko uremisissa neurotoksiineissa myös dikarboksyylimuotoisia?

2011-11-22T15:28:00.000-08:00

Kidney Int Suppl. 2001 Feb;78:S77-83.
Endogenous guanidino compounds as uremic neurotoxins.
De Deyn PP, D'Hooge R, Van Bogaert PP, Marescau B.
Source

Department of Neurology, Middelheim Hospital, Wilrijk-Antwerp, Belgium.
Abstract

Epileptic and cognitive symptomatologies are among the most typical manifestations of uremic encephalopathy. Several guanidino compounds (GCs) may play an important role in the etiology of uremic encephalopathy. Four GCs appeared to be highly increased as well in serum, cerebrospinal fluid, and brain of uremic patients, whereas the levels of other metabolically relevant GCs were not or only moderately increased and others were even decreased. These highly increased compounds or "uremic" GCs are creatinine (CTN), guanidine (G), guanidinosuccinic acid (GSA), and methylguanidine (MG). All four compounds were shown to be experimental convulsants in brain concentrations similar to those found in uremic brain. We have described a possible mechanism for the contribution of GCs to uremic hyperexcitability, referring to the in vitro effects of uremic GCs on inhibitory and excitatory amino acid receptors. The excitatory effects of uremic GCs on the central nervous system may be explained by the activation of N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptors by GSA, concomitant inhibition of GABA(A) receptors by uremic GCs, and other depolarizing effects. These effects might also indicate the putative contribution of uremic GCs to the etiology of uremic encephalopathy.

PMID:
11168988
[PubMed - indexed for MEDLINE]

SIIS löytyyhän sieltä meripihkahapon guanidinojohdannainen.

Isovalthine, kaava

2011-11-22T15:10:00.000-08:00

Indikaattoriaine?

Hypotyreoosi tiedetään syyksi ihmisellä.
Olisiko vielä b12-vajekin, vai pelkkä aineenvaihdunnallinen vaje?
http://www.guidechem.com/dictionary/2134-55-6.html

Päivitys 2011-11-23

Isovalthine, biosynteesin pohdinta

2011-11-22T14:53:00.001-08:00

J Anim Physiol Anim Nutr (Berl). 2005 Feb;89(1-2):1-10. Mammalian isovalthine metabolism.

Rutherfurd-Markwick KJ, Rogers QR, Hendriks WH.

Source

Institute of Food, Nutrition and Human Health, Massey University, Palmerston North, New Zealand. K.J.Rutherfurd@massey.ac.nz

Abstract (Suomennosta)

Isovalthine is a branched-chain sulphur amino acid, which has been found in the urine of normal cats.

ISOVALTIINI on haaraketjullinen rikkiä sisältävä aminohappo, jota kissojen virtsassa on normaalisti.

The concentrations of isovalthine in the urine of healthy adult cats are approximately 24-66 micromol/l and are not affected by the gender of the cat.

Isovaltiinipitoisuus terveen aikuiskissan pissassa on noin 24- 66 mikromoolia litrassa sukupuolesta riippumatta.

Isovalthinuria can be induced in other species (rats, rabbits, guinea-pigs, humans, dogs) following the administration of certain inducing agents such as some hypocholesterolaemic agents, bile acids, hormones or cholesterol precursors.

ISOVALTINURIAA voi indusoitua muissakin lajeissa: rotassa, kaniinissa, hamsterissa, ihmisissä, koirissa- jos niille annetaan joitain tiettyjä aineita kuten eräitä hypokolesterolemisia aineita, sappihappoja, hormoneita tai kolesterolin esiasteita.

The method of induction of isovalthinuria was studied extensively during the 1960s, and efforts were made to understand its biosynthesis.

ISOVALTIININ induktiomenetelmiä tutkittiin laajasti 1960 luvulla, kun koetettiin saada sen biossynteesi selville.

However, although the origin of the sulphur atom in isovalthine was shown to be from cysteine or methionine, the origin of the carbon skeleton remains unknown.

Sen hiiliketjun alkuperä jäi selvittämättä, vaikka saatiinkin selville rikkimolekyylin olevan peräisin cysteiinistä tai metioniinista.

Interest in isovalthine metabolism was generated in part because it was reportedly found in the urine of patients with hypercholesterolaemia.

Asiaan loi mielenkiintoa havainto isovaltiinista hyperkolesterolemisten potilaitten virtsassa.

The validity of this finding however, was brought into question following reports that administration of the drug Bromural (alpha-bromoisovalerylurea), to humans results in the generation of compounds which break down to yield isovalthine following acid hydrolysis.

Havainnon merkitys kuitenkin kyseenalaistettiin, koska Bromural niminen lääkeainekin hajosi yhdistyksiinsä happohydrolyysissa tuottaen isovaltiinia.

This article presents a review and discussion of the experimental data on isovalthine metabolism.

Tässä katsauksessa esitetään ja pohditaan isovaltiinin aineenvaihdunnan kokeellisia tietoja.

PMID:: 19112709; [PubMed - indexed for MEDLINE]
(Kts.blogin artikkeli. isovaltiinia esiintyy hypotyreoottisilla henkilöillä virtsassa. )

Dokosanoic acid, omega-oxidation

2010-04-09T23:39:00.000-07:00

Docosanoic Acid,( Behenic acid) Omega-oxidation
http://www.jlr.org/cgi/reprint/M400510-JLR200v1.pdf

Kaikkien pidempien rasvahappojen kuvia
http://www.gentaur.com/fatty_acids.htm

Nämä siis eivät lole valmiiksi dikarboksyylihappomuodossa, muta voivat ( omega) oksidoitua siihen suuntaan.

C22:0 , docosanoic acid omega-oksidaatiossa maksan mikrosomeissa NADPH:n läsnäollessa tuotti omega- -hydroksy-C22: 0 eli OH-rasvahappoa
ja myös dikarboksyylihappoa C22:0-DCA.
C22:0-DCA , docosane dioic acid.

Dikarboksyylihapon asyyliglysiini, suberylglysiini

2010-04-09T22:36:00.000-07:00

ACYLGLYCIN

Suberyyliglysiini_ Suberylglycin
LÄHDE:
http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB00953
2005-11-16 15:48:42
Update Date 2009-07-07 13:48:13
Accession Number HMDB00953
Secondary Accession Numbers Not Available
Common Name Suberylglycine

Suberyyliglysiini kuuluu asyyliglysiineihin.

Description Suberylglycine is an acyl glycine.

ASYYLIGLYSIINIT ovat normaalisti pienimääräinen rasvahappoaineenvaihdunnan metaboliitti.

Acyl glycines are normally minor metabolites of fatty acids.

Kuitenkin synnynnäisessä aineenvaihdunnallisessa virheessä voi asyyliglysiinien eritys olla lisääntynyt.

However, the excretion of certain acyl glycines is increased in several inborn errors of metabolism.

Tietyissä tapauksissa näitten aineenvaihduntatuotteiden mittaamisella kehonesteistä voidaan diagnosoida mitokondriaalisen rasvahappojen betaoksidaation häiriöitä.

In certain cases the measurement of these metabolites in body fluids can be used to diagnose disorders associated with mitochondrial fatty acid beta-oxidation.

Asyyliglysiineitä tuottuu entsyymivaikutuksesta: entsyymi glysiini N-asétyylitransferaasi (EC 2.3.1.13) katalysoi reaktiota

asyyliCoA( aktivoitunut rasvahappo) + N-asetyyliglysiini.

Acyl glycines are produced through the action of glycine N-acyltransferase (EC 2.3.1.13) which is an enzyme that catalyzes the chemical reaction:
acyl-CoA + glycine < -- > CoA + N-acylglycine

Suberyyliglysiini on dikarboksyylihappo. Se muodostuu konjugoitumalla kun entsyymi glysiini-N-asetylaasi on katalysoimassa.

Suberylglycine is a dicarboxylic acid. It is formed by glycine-N-acylase catalyzed conjugation (PMID 947635).

Tätä molekyyliä voidaan hyödyntää perinnöllisessä keskipitkien rasvahappojen CoA dehydrogenaasi-entsyymin vajeen selvittelemisessä. diagnostiikassa

It can be used for the diagnosis of hereditary medium-chain acyl-CoA dehydrogenase deficiency (PMID 2775902).

Käytetyt synonyymit suberylglysiinille

Synonyms
1.Suberylglycin
2.Suberylglycine

IUPAC nimitys

Chemical IUPAC Name 8-[(carboxymethyl)amino]-8-oxo-Octanoic acid

Kemiallinen kaava

Chemical Formula C10H17NO5

Omega-oksidaatio dikarboksyylihapoilla

2010-04-09T07:23:00.000-07:00

Rasvahappojen oksidaatioista tunnetaan beetaoksidaatio, alfaoksidaatio ja viimeksi on havaittu omega-oksidaatio

www.phmd.pl/fulltxthtml.php?ICID=887784
The last known type of FA oxidation is ω-oxidation.

* OMEGA-oksidaatio on kolmevaiheinen ja se johtaa dikarboksyylihappojen muodostumiseen.

(Kommentti: Eräitten lyhyehköjen dikarboksyylihappojen muodostuminen on tärkeä, koska ne ovat rakenteita, jotka vastaavat sitruunahapposyklin jälkipuoliskon perusmodulista ja täten energian saamisen jatkuvuudesta. Ne muodostuvat syklin aikana ja eräät muodot eivät pääse ulos mitokondriasta).

It is a three-step process resulting in the formation of dicarboxylic acids.

Ensiksi monokarboksyylinen rasvahappo (R1-COOH) omega- hydroksyloituu ja tätä katalysoi mono-oxygenaasi, joka on liittyneenä solun endoplasmiseen verkostoon (ÉR) .

First, monocarboxylic fatty acid undergoes w-hydroxylation catalyzed by mono-oxygenase associated with the endoplasmic reticulum.

Seurauksena muodostunut omega-OH- monokarboksyylihappo ja se alkaa oksidoitua sytosolissa, solulimassa, entsyymillä, joka on pitkäketjuisten alkoholien ja aldehydien dehydrogenaasi. Näin muodsotuu omega-keto-monokarboksyylihappo ja lopulta on molekyylin molemmissa päissä karboksyylit (COOH) ja lopputuote on dikarboksyylihappo ( HOOC-Rn-COOH)

The resulting ω-hydroxymonocarboxylic acid is oxidized by cytosolic long-chain alcohol and aldehyde dehydrogenases to ω-ketomonocarboxylic acid and, finally, dicarboxylic acid.

Muodostunut dikarboksyylihappo voi aktivoitua mikrosomaalisella dikarboxylyyli-CoA-syntetaasilla.

Dicarboxylic acids can be activated by a microsomal dicarboxylyl-CoA synthetase

Aktivoitunut dikarboksyylihappo käy läpi peroksisomaalisen beeta-oksidaation molemmista päistään.

and undergo peroxisomal β-oxidation from both ends [25,77].

LOPPUTUOTETTA:

LISÄYS:

Leighton et al. tekivät varhain tutkimuksiaan ja osoittivat, että koe-eläimen maksasolun peroksisomeissa on dikarboksyylihappojen beeta-oksidaation ensisijainen tuote etikkahappoa ja sitä eritetään nopeasti pois solusta.
Kehossa tällä tavalla vapautunut etikkahappo (asetaatti) oksidoituu hiilidioksidiksi CO2 ja vedeksi H2O muissa kudoksissa kuten aivoissa ja sen takia sitä voi pitää kolmantena ketoniaineena asetoasetaatin ja 2- hydroxyvoihapon lisäksi. (acetate , the third ketone body after acetoacetate and 3-hydroxybutyrate).

Dikarboksyylihappojen kaavoja

2010-04-09T06:44:00.000-07:00

Dikarboksyylihapot ovat rasvahappo-oksidaation sivutuotteita. ja niitten rakenne on
joko yksinkertainen suora- tai haaraketjuinen ( BCFA)
tai kompleksi kuten dikarboksyylihapot ja alkyylisivuketjuiset alkyyli-itaconaatit ym.

LÄHDE josta viite ja kuvat erilaisista dikarboksyylihapoista.
Siihen kokoon asti, missä ketjuosan pituus on n= 3, niitä ei katsota lipideihin kuuluvaksi vesiliukoisuuden takia.

Kovin isokokoisia ei tule kysymykseen ihmisen kehossa niin isokokoisia, joissa n = 10-21

Kasvilipideistä esimerkki. Sumac puun lipideissä("Japan wax") on C20, C21, C22, C23 dikarboksyylihappoja tavallisten rasvahappojen ohella.maaliäljyjen kuivuessa.

Thapsic acid (n= 14) esiintyy Thapsia garganica Umbelliferae, Välimeren alueen myrkyllisessä porkkanassa, deadly carrot root.

Brassylic acid( n= 11) muodostuu erukahaposta( erucic acid) päin.

Välimeren alueen pähkinöistä tunnetaan 26 erilaista happoa, pekaanipähkinässä niitä on 2 ja maapähkinässä 8 % käösittäen 18 eri lajia ja ketjun hiilimäärä vaihtelee 5- 22 hiilen skaalassa.

Ison molekyylikoon ( C > 20) dikarboksyylihappoja on suberiinissa, jota sijaitsee kasvien pinnalla ulkoisessa kuoressa ( outer bark) ja juuren epidermiksessä. Kasvisvahan SUBERIININ läsnäolon diagnostinen merkki on C16- C26 kokoiset omega-dioic acids dikarboksyylihapot.
Koko suberiinista on C18:1 ja C18: 2 happoja 24- 45 %.
Niitä esiintyy matalapitoisesti kasvien CUTIN- kerroksessa ( alle 5%).

Ensimm'inen alleeninen dikarboksyylihappo nimitettiin glutine acid- nimellä, glutiinihapoksi ( 2,3- pentadiene dioic acid) ja se eristettiin lepästä Alnus Glutinosa, Betulaceae.

Meren bakteereistä mainittakoot, että ne jotka ovat erittäin lämmönkestäviä, omaavat paljon dikarboksyylihappoja rakenteessaan. ( hypertermofiilit bakteerit) .
Archeon- lajeista on löydetty dioic fatty acids C16- C22.
Cyanobacteria-lajeista on löydetty lyhyt- ja keskipitkäketjuisia dikarboksyylihappoja ( dioic acid C up to 11).

Kasveilla on oma ihmisen arakidonihappoa ja eikosanoidikaskadia vastaava järjestelmä kasvinvaurioitten parantumisen. Tämä rasvahappo on nimeltään traumatic acid. Se on kertatyydyttämätön (MUFA) dikarboksyylihappo ( monounsaturated dioic acid) . Tämä on biologisesti aktiivi kasvimolekyyli: 10E-dodeca-1,12-dicarboxylic acid. Se on vaikutukseltaan vahvasti parantava ja sen läheiset solut kasvin stimuloituvat jakaantumiseen. Se johtuu linoli (C-18:2) ja linoleenihappo( C18:3) hydroperoxideista käsin, sen jälkeen kun ne ovat muuttuneet oxo-rasvahapoiksi.

Sen sijaan PUFA - hapot ovat epätavallisia kasvin cuticulassa ja onkin raportoitu joillain kasveilla pintakomponenttien vahoista tai polyestereistä: di- unsaturated dicarboxylic acids.

Eräs linolihappojohdannainen, octa-deca-C6, C9--diene- 1,18- dioate löytyy Arabidopsiksesta, Brassica napuksesta, cuticulasta.

Vuonna 1934 havaittiin omega- oksidaation tuottavan dikarboksyylihappoja rasvahappojen oksidaation aikana.

Näitä ilmeestyi virtsaankin, jos oli annettu tricapriinia tai triundecyliniä.
OMEGA-OKSIDAATIO vaatii maksassa happea, NADPH ja sytokromia P450.
Dikarboksyylihappoja alkaa ilmetä nälkätilassa ja diabeteksessa. Jopa 15 % palmitiinihaposta C16:0 alkaa muodostaa dikarboksyylimuotoa, siis saamolempiin päihin COOH- ryhmän ja molemmat päädyt betaoksidoituvat .

Alternatiivi lipidisubstraatti parenteraaliseen ravitsemukseen ?

Tästä sitten onkin saatu ajatus, että parenteraalisessa nutritiossa voisi valmiit dikarboksyylihappomuodot olla sellainen välittömän energian lähde. koska ne ovat
1) vesiliukoisia,
2) menevät beta-oksidaatioon
3) eivät indusoi ketogeneesiä
4) päinvastoin edistävät glykoneogeneesiä.

Sitten ajateltiin, että tällaiseksi parenteraaliseski lipidiksi soveltuisi sebasiinihapon mineraalisuolamuoto, sebacic acid ( C10) tai lauriinihapon mineraalisuolat ( lauric acid C12) . Muta nykyään ollaan päädytty tutkimaan sellaisia triglyseridejä, joissa olisi näitä rasvahappoja.
Oli havaittu että palmitiinihapon ( palmitic acid C16) dikarboksyylihappojohdannaiset olivat edullisia aineenvaihdunnalle ja estivät vakavan kardiovaskulaarisen taudin pahenemista.

http://www.answers.com/topic/dicarboxylic-acid

Common name	IUPAC name	Chemical formula
Oxalic acid	ethanedioic acid	HOOC-COOH
Malonic acid	propanedioic acid	HOOC-(CH₂)-COOH
Succinic acid	butanedioic acid	HOOC-(CH₂)₂-COOH
Glutaric acid	pentanedioic acid	HOOC-(CH₂)₃-COOH
Adipic acid	hexanedioic acid	HOOC-(CH₂)₄-COOH
Pimelic acid	heptanedioic acid	HOOC-(CH₂)₅-COOH
Suberic acid	octanedioic acid	HOOC-(CH₂)₆-COOH
Azelaic acid	nonanedioic acid	HOOC-(CH₂)₇-COOH
Sebacic acid	decanedioic acid	HOOC-(CH₂)₈-COOH
Phthalic acid	benzene-1,2-dicarboxylic acid o-phthalic acid	C₆H₄(COOH)₂
Isophthalic acid	benzene-1,3-dicarboxylic acid m-phthalic acid	C₆H₄(COOH)₂
Terephthalic acid	benzene-1,4-dicarboxylic acid p-phthalic acid	C₆H₄(COOH)₂

Metabolisia kertyviä välituotteita MCADD taudissa.

2010-04-09T05:56:00.000-07:00

MCADD

Kliininen kuva. MCAD:n puute on autosomissa peittyvästi periytyvä rasvahappoaineenvaihdunnan sairaus (Mc Kusick (201450)). Tauti kuvattiin ensi kertaa vuosina 1982-83 (K›lvraa ym. 1982, Rhead ym. 1983, Stanley ym. 1983).

Potilaiden beetaoksidaatio ei sairauden vuoksi kykene pilkkomaan kunnolla keskipituisia rasvahappoja (hiilirunko C6-C12).

Tästä seuraa oireita aiheuttava häiriö energiantuotossa, etenkin jos ravinnonotto on heikentynyt (paasto, ripuli, oksentelu, kuumeilu), ja usein häiriö myös ketoaineiden tuotossa. Tyypillisesti potilas alkaa voida huonosti tavallisen infektion aikana, ja lisäksi ilmaantuu poikkeavaa väsymystä ja heikkokuntoisuutta. Äkillisesti ilmenevä yleisoireinen hypoglykemia saattaa johtaa tajunnan heikkenemiseen ja lopulta jopa koomaan. Maksan toiminta häiriytyy ja sen koko voi kasvaa; seurauksena saattaa olla hepaattinen enkefalopatia. Kuvatunlaista oireilua ilmenee erityisesti 1-2-vuotiailla lapsilla, joiden hiilihydraattivarastot ovat käyttöön verrattuna pienet, ja raporttien mukaan oireet alkavatkin ilmetä keskimäärin vuoden iässä (vaihteluväli 1 vrk - 6.5 v) (Iafolla ym. 1994, Andresen ym. 1995).

LABORATORIOLÖYDÖKSET:

Tyypillisiä laboratoriolöydöksiä ovat

hypoketoottinen hypoglykemia
suurentunut ammoniakkimäärä
maksaentsyymiarvojen kasvu
Normaali verenglukoosiarvo ei kuitenkaan sulje pois MCAD:n puutetta.
Virtsasta löytyy orgaanisten happojen analyysissä dikarboksyylihappoja sekä erityisesti heksanoyyli-, suberyyli- ja fenyylipropionyyliglysiiniä sekä oktanoyyli-, heksanoyyli- ja dodekanoyylikarnitiinia (Rinaldo ym. 1988, Ziadeh ym. 1995)

http://www.springerlink.com/content/b158300200j45436/

Veressä ja kudoksissa havaittava sekundaarinen karnitiinin puute on myös tyyppilöydös.
Diagnoosi varmistetaan lopullisesti MCAD-entsyymiaktiivisuuden mittauksella tai geenin mutaation osoituksella.

SAIRAUDEN HOITO

Paras hoitokeino on hypoglykemian välttäminen. Äkillisen yleisoireisen hypoglykemiakohtauksen hoitoon kuuluu suoneen annettava glukoosi.

Suun kautta annettavasta karnitiinista saattaa olla hyötyä, ja myös suonensisäistä karnitiinihoitoa käytetään (von Döbeln ym. 1988).

Infektiofokusten hoito kuuluu hyvään yleishoitoon.

MCAD:n puutteen diagnoosin varmistaminen on erittäin tärkeätä. Diagnoosin varmistuttua neuvotaan oikea ravitsemus:

useiden hiilihydraattipitoisten ja vähärasvaisten aterioiden nauttiminen.
Paastoa tulee välttää, erityisesti pienten lasten infektioiden aikana.
Tukihoitona käytetään suun kautta annettavaa L-karnitiinia (esim. 0.5 g/vrk) (von Döbeln ym. 1988, Holme ym. 1992, Coates 1994, Iafolla ym. 1994).
Myös sisarukset on tutkittava mahdollisen MCAD:n puutteen varalta.

SAIRAUDEN YLEISYYS

Vuonna 1990 MCAD:n puutteen mielenkiintoinen geneettinen tausta alkoi selvitä. Matsubara (1990) ja Yokota ym. (1990) totesivat potilailla MCAD-geenissä pistemutaation. Asemassa 985 oleva arginiini oli korvautunut glutamiinihapolla (A985G-mutaatio). Tämä valtamutaatio esiintyy nykykäsityksen mukaan 90 %:lla MCAD:n puutetta sairastavista valkoisen rodun edustajista.

(2) Alkyyli-itakonaatit

2009-02-28T11:13:00.000-08:00

DIACIDS (6. art). Complex dicarboxylacids. Monimutkaiset dikarboksyylihapot, alkyyli-itakonaatit

2 – ALKYYLI-ITAKONAATIT (Alkyl itaconates)

ITAKONAATTI (Itaconate, itaconic acid; methylenesuccinic acid)
Metyleenimeripihkahappo

Useita dikarboksyylihappoja on sellaisiakin, joilla on alkyylisivuketju ja itakonaattiydin. Niitä on löydetty jäkälistä ja sienistä.

Filamenttisienien aineenvaihdunnallista tuotetta on metyleenimeripihkahappo, joka on juuri tätä itakonihappoa.

KHETOMELLIHAPPO (Chaetomellic-acids)

Näissä yhdisteissä on useita analogeja eri ketjupitoisuuksin ja eri asteisesti tyydyttämättöminä. Niitä on eristetty eri jäkälälajeista Chaetomella. Tämäntapaisten molekyylien on sanottu olevan arvokasta perustavaa molekyyliä anti-syöpälääkkeitten kehittelyyn koska niillä on vahva farnesyylitransferaasi-entsyymiä estävä vaikutus (Singh SB et al., Bioorg Med Chem 2000, 8, 571).

http://www.cyberlipid.org/images/pict268.gif

SERIPORIINIHAPPO (Ceriporic acids)

Vuonna 1999 löydettiin sarja uusia sieniperäisiä alkyyli- ja alkenyyli-itakonaatteja, seriporiinihappoja. Näitä löydettiin kun viljeltiin selektiivisesti ligniiniä hajoittavaa sientä (white rot fungus), Ceriporiopsis subvermispora.
Kaksi tällaista happoa kuvataan tässä lähteessä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict269.gif

Seriporiinihapot vaimensivat raudan redox-reaktioita niin, että Fenton reaktion aiheuttama OH-radikaalin tuotto miedontui rautareduktanttien hydrokinonin ja cysteiinin läsnäollessa (2002). Pääteltiin, että samalla kun sellulolyyttisesti aktiivit happilajit (•OH, hydroksyyliradikaali) vaimentuivat näistä rasvahappometaboliiteista, ne vaikuttivat selektiivistä ligniinin pilkkoutumsita ja samalla selluloosan hajoaminen oli minimaalista.

(1) Diaboliset ; Bifytaanit; Diterpenoidit

2009-02-28T11:05:00.000-08:00

DIACIDS (5. art.) Diaboliset. Bifytaanit. Diterpenoidit.

DIABOOLISET HAPOT. Haaraketjuiset di-hapot (Branched-chain diacids )

On havaittu eräästä selluloosaa sulattavasta bakteerista pitkäketjuisia dikarboksyylihappoja, joissa on hiiliketjun keskivaiheella dimetyylinen haara (Butyrivibrio bakteeri). Märehtijöitten suolistossa tämä bakteeri osallistuu selluloosan hajoittamiseen (1979).

Tällaisia rasvahappoja sanotaan diaboolisiksi. Niiden ketjun pituus riippuu siitä rasvahaposta, mikä on viljelymiljöössä.

Kaikkein tavallisin diaboolinen rasvahappo Butyrovibriossa oli 32-hiiliketjuinen.
Diabolic acid (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

http://www.cyberlipid.org/images/pict551.jpg

SULFAPITOISTEN KUUMIEN VESIEN TAI ÖLJYKENTTIEN BAKTEERIEN DIHAPOT

Näitä di-happoja löydettiin myös runko(core) lipideistä kuumissa sulfapitoisissa meri ja mannervesimiljöössä ja manneröljykentissä elävistä Thermotoga, Thermotogales bakteereista (1986). Osoittautui, että 10% niiden lipidifraktiosta oli symmetrisesti C30-C34 diaboolisia happoja.

Thermotoga maritima- bakteerin diabooliset hapot olivat seuraavat.
C30 (13,14-dimethyloctacosanedioic acid)
C32 (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

Thermanaerobacter ethanolicus, termofiilinen anaerobinen eubakteeeri omaa seuraavia diaboolisia happoja: C29 to C32 diacideja, joissa on metyyliryhmiä C-13 ja C-16 hiilissä (1994)

Kaikkein runsaimmin esiintyvä diabolinen dikarboksyylihappo happo on C30 -alfa,omega-13,16-dimethyloctacosanedioic acid

BIFYTAANI-DIKARBOKSYYLIHAPOT

Geologisissa sedimenteissä löytyy bifytaani-di-happoja ja niitä pidetään jäänteinä menneisyyden ajan metaanin anaerobisesta oxidaatiosta ( Birgel D et al, Org Geochem 2008, 39, 152). Useita tällaisia muotoja, joihin kuuluu tai ei kuulu pentasyklinen rengas, on keksitty Cenozooisesta tihkukalkkikivestä. Arvellaan, että nämä lipidit ovat Archaea-lajien tunnistamattomia metaboliitteja.
http://www.cyberlipid.org/images/pict547.jpg

SAHRAMIN DITERPENOIDI (KAROTENOIDI) KROSETIINI (Crocetin)

Krosetiini on ytimenä krosiinissa, joka on krosetiiniglykosidi. Tämä on pääasiallisin punainen pigmentti, mikä on maustesahramille tunnusomaista (saffron, Crocus sativus). Sitä on myös gardenian (Gardenia jasminoides) hedelmissä.

KROSETIINI( Crocetin) on 20-hiiliketjuinen dikarboksyylihappo, joka on diterpenoidi ( diterpenenoid ) ja sitä voi pitää karotenoidina. Se oli ensimmäinen kasvikarotenoidi joka keksittiin niin varhain kuin 1818, kun taas saffranin viljelyn historialla on jo 3000 vuoden tausta.

http://www.cyberlipid.org/images/pict489.jpg

GLYKOSYLOITUNEET DITERPENOIDIT, KROSIINIT ( crocins ; crocetin glycosides)

Sahramin pääasiallinen aktiivi ingredienssi on keltainen pigmentti krosiini 2. Tunnetaan kolme muuta johdannaista, joilla on erilaiset glykosylaatiot. Krosiini-2 sisältää kaksi kappaletta disakkaridia nimeltä gentiobioosi, yksi krosetiinin kummassakin päässä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict488.jpg

(1) n 10-21 raskasmolekyyliset di-hapot

2009-02-28T10:51:00.000-08:00

DIACIDS (4. artikkeli)
Suurimolekyylisemmät DIKARBOKSYYLIHAPOT
(n = 10-21 )

Tällaisia rasvahappoja löytyy eri kasvien lipideistä, erityisesti triglyserideistä, joissa on C20, C21, C22 ja C23-hiilisiä dikarboksyylihappoja normaalien rasvahappojen ohella. Mm. sumach- puusta niitä löytyy (sumach tree, Rhus sp, se on jokin myrrkkytammeksi sanottu etelän puu).

(n=14)
TAPSIINIHAPPO (Thapsic acid ,n=14)

Tätä on eristetty Välimeren alueen korkeasta ruohomaisesta ”myrkkyporkkanasta”, Thapsia garganica ( Umbelliferae).

(n=11)
BRASSYLIINIHAPPO (Brassylic acid (n=11),

Tätä on monessa lähteessä. Tätä muodostuu eruka-hapon (erucic acid) ozonolyysissä.

Myös mikro-organismi Candida lajit voivat muodostaa sitä tridekaanihaposta (tridecane). Tätä diacidi-muotoa valmistetaan Japanissa pienissä kaupallisissa puitteissa hyväntuoksuiseksi aineeksi.

PÄHKINÖITTEN DIKARBOKSYYLIHAPOISTA

On tehty laaja katsaus Välimeren alueen pähkinöitten dikarboksyylihapoista ja on löydetty epätavallisia komponentteja (2002).
Yhteensä 26 rasvahappolajista ( pekaanipähkinässä 2% ja maapähkinässä 8%) määritettiin 8 lajia jotka olivat butaanidihapon eli meripihkahapon johdannaisia (butanedioic, succinic acid), todennäköisesti korreloiden fotosynteesiin, ja 18 lajia joilla oli n 5-22 hiilen ketjut.

KASVIN KUORIEN VAHAHAPOISTA

Kasvivahasta suberiinista (suberin ) löytyy raskaita rasvahappoja, joiden hiiliketjun pituus on yli 20 (n>20) . Suberiinia on kasvien pintakuoressa, kaarnassa, juuren epidermiksessä.
C16- C26 alfa, omega-di-hapot ovat suberiinille diagnostisia. Koko suberiinista niiden pitoisuus on, (kun lasketaan mukaan C18:1 ja C18:2) kokonaista 24% -45%.
Näitä on matalia määriä (alle 5%= kasvin cutiinissa, paitsi Arabidopsis-laji sisältää niitä yli 50%.

GLUTIINIHAPPO, TERVALEPÄN RASVAHAPPO

Ensimmäinen alleeninen dikarboksyylihappo (allene dicarboxylic acid) sai nimen glutiinihappo ( Glutinic acid, (2,3-pentadienedioic acid) ja se eristettiin tervalepästä 1908. (Alnus glutinosa, Betulaceae). (diterpenoidi?)

KUUMAA KESTÄVIEN MIKROBIEN RASVAHAPPOJA

Hypertermofiilisten mikro-organismien sisällössä löydettiin dikarboksyylihappoja 1997.Tämä piirre on ehkä tärkein ero, mikä erottaa ne muista mikro-organismesta ja meren bakteereista. Di- rasvahappoja C16- C22 löytyi hypertermofiilistä Archaea-lajista : Pyrococcus furiosus.

SYANOBAKTEERIEN RASVAHAPPOJA

Lyhyt ja keskipitkäketjuisia (C11 asti) di-happoja on löydetty cyanobakteereista lajista jonka nimi on Aphanizomenon (2001).

KASVIEN “HAAVAHORMONI” (Traumatic acid )

Kertatyydyttämätön dikarboksyylinen happo sai nimen traumatic acid (10E-dodeca-1,12-dicarboxylic acid), Nimi lähinnä tarkoittaisi kasvien haavahormonia ja se oli ensimmäisiä biologisesti aktiiveja molekyylejä, mitä kasvikudoksista havaittiin (1939). Huomattiin, että se edistää vahvasti kasvissa vauriokohdan solujen jakaantumista ja täten kasvin pinnan paranemista (1994). Se on johdannainen linoli (C18:2) ja linoleeni (C18:3) happojen hydroperoxideista, kun ne ovat konveroituneet oxo-rasvahapoiksi (oxo fatty acids).

http://en.wikipedia.org/wiki/Traumatic_acid
Traumatic acid , http://www.cyberlipid.org/images/pict401.jpg

KASVILEHTIEN PINTAVAHA: DUFA

Kun monityydyttämättömät rasvahapot (PUFA) ovat epätavallisia kasvien pinnan kutikulassa (cuticula), niin kaksityydyttämättömiä (DUFA) dikarboksyylihappoja on raportoitu olevan komponentteina joidenkin kasvien lehtipinnoilla polyestereinä. Täten eräs linolihapon johdannainen octadeca-c6,c9-diene-1,18-dioate, löytyy myös Arabidopsis-lajissa ja Brassica napus- lajissa kasvin cuticula-osassa (2004).

(Kutikulan tehtävät: Wikipedialähde Kasvitieteessä kutikula on lehdillä sijaitseva ohut vahainen kerros. Väriltään se on vaaleaa ja sijoittuu runsaimmin kasvaville lehdille. Kutikulan tuottavat uloimmat lehtisolut, suojaamaan kasvia liialliselta vedenmenetykseltä. Kuivilla alueilla elävillä kasveilla eli kserofyyteillä kutikula on paljon paksumpi kuin kosteassa elävillä, eli hydrofyyteillä. Ympäristö siis vaikuttaa kutikulaan; luonnollisesti, koska kuivalla paikalla haihdutusta täytyy vähentää.Kutikula ei vain vähennä haihdutusta, vaan se myös muodostaa fyysisen suojan viruksia, bakteereja ja sieni-itiöitä vastaan. Kutikula koostuu pääasiassa kutiinista (cutin) ja vahoista. Monilla kasveilla lehtien pinnalla sijaitsevat karvat toimivat hieman kutikulan tavoin. Yleisistä kasveista useilla havupuilla on neulaset peittävä kutikula. Havupuilla kutikula pitää puun hengissä, silloin kun vesi on vielä jäässä)

OMEGA-OXIDAATIO

Vuonna 1934 oli osoitettu, että dikarboksyylihappoja syntyy omega-oksidaatiolla rasvahapoista, niiden katabolian aikana. Tutkijat havaitsivat näitä komponentteja virtsasta, kun oli annettu koe-eläimelle tricapriinia ja triundecyliiniä. Vaikka biosynteesi jäi osin selvittämättä, osoitettiin kuitenkin, että rotan maksassa tapahtui omega-oksidaatio hitaaseen tahtiin, ja se vaatii happea, NADPH.ta ja sytokromia P450. Lisäksi vielä osoitettiin tämän oksidaatiotien tulevan tärkeäksi varsinkin nälkätilassa ja diabeettisissa koe-eläimissä, joilla 15% palmitiinihaposta käy läpi omega-oksidaation ja sen jälkeen beeta-oksidaation (1977). Tästä kehittyy malonyyli-CoA, joka sitten käytetään tyydytettyjen rasvahappojen synteesiin. ( Kommentti:Tämä melkein selittää, miksi laihduttaminen lihottaa, varsinkin metabolisessa oireyhtymässä)

TERAPEUTTISIA SOVELLUTUKSIA

Äskettäin on ehdotettu, että dikarboksyylihapot olisivat vaihtoehtoinen lipidisubstraatti parenteraaliseen ruokintaan (suoniruokintaan)(1995). Ensinnäkin ne ovat vesiliukoisia, ne käyvät läpi beeta-oksidaation, ne eivät indusoi ketogeneesiä, vaan pikemminkin edistävät glukogeneesiä. Ne voisivat edustaa välittömästi käytössä olevaa energiaa. Täten aluksi ehdotettiin sebasiinihapon (C10) ja dodecanedi-hapon(C12) inorgaanisia suoloja, mutta nyt tutkitaan näitten rasvahappojen triglyseridejä (1999). Koe-eläimien käsittely C16- di-hapon johdannaisilla on osoittanut, että näitten yhdisteiden käyttö huomattavasti paransi lipidiaineenvaihduntaa (1991) ja esti pitkälle kehittyneen kardiovaskulaarisen taudin merkkejä (1995).

Tässä muistutetaan, että hiiliketjun kaksoissidoksen paikan tutkimisessä on hyödyksi määrittää ne dikarboksyylihapot, joita muodostuu monoeenisen rasvahapon permanganaatti-perjodaattioksidaatiossa(1987).
27.2.2009 23:32

(1) n= 6-10

2009-02-28T10:43:00.000-08:00

DIACIDS: Dicarboxylacids (n=6-10)

(n = 6)
SUBERIINIHAPPO, KORKKIHAPPO ( Suberic acid; octanedioic acid)

Suberiinihappoa tai suberihappoa tuotettiin ensimmäisen kerran oksidoitaessa korkkia typpihapolla.

Suber on latinaa ja tarkoittaa materiaalia.
Sitten suberiinihappoa eristettiin risiiniöljystä. Risiinioleiinihapon oksidaatio tuottaa suberiinihappoa ja sekventiaalisti homologista azelaiinihappoa ketjun pilkkoutuessa samaan aikaan kaksoissidoksen ja OH-ryhmän tasolta
Suberiinihappoa käytettiin alkydiresiinien valmistukseen ja nyloniin johtavaan polyamidisynteesiin.

(n = 7)
AZELAIINIHAPPO (Azelaic acid; nonanedioic acid)

Tämä nonaani-dihappo on tunnetuin dikarboksyylihappo. Sen nimi on johdettu typpihappon vaikuttamasta öljyhapon (oleic) tai elaidiinihapon ( elaidic) oksidaatiosta.
(azote= nitrogen tai azotic= nitric).

Azelaiinihappoa havaittiin eltaantuneitten rasvojen tutkimuksissa 1916, 1938. Sen alkuperä selittää sen esiintymisen pellavansiemenöljyn huonosti säilötyissä elintarvikenäyteissä. Egyptiläisistä 5000 vuotta vanhoista haudoista on löydetty sitä voiteissa.

Azelaanihappoa valmistettiin öljyhappoa kaliumpermanganaatilla oksidoiden (1881), mutta nykyään sitä tehdään öljyhaposta pilkkoen oksidoivalla kromihapolla tai sitten ozonolyysillä.

Azelaanihappoa käytetään yksinkertaisina estereinä tai haaraketjuisina estereinä. muovinvalmistukseen ( vinyylikloridiresiinit, kumi), voiteluaineiksi ja rasvoihin. Azelaanihappoa käytetään nykyään kosmetiikassa ( acnehoidossa). Sillä on bakteriostaattista ja bakterisidistä ominaisuutta useita aerobisia ja anaerobisia mikro-organismeja kohtaan akneisella iholla.

Azelaiinihappoa löytyy acnelääkkeissä esim. FASS: (Bayer) Azelain syra, Finacea, Skinoren.

(n=8)
SEBASIINIHAPPO (Sebacic acid, decanedioic acid

Tämä happo sai nimensä vuonna 1802 latinalaisesta sanasta sebaceous, talikynttilä tai sebum, tali. Sitä nimittäin käytettiin talikynttilöitten valmistamiseen. Sitä eristettiin naudan talin tisleistä.

Vuonna 1954 raportoitiin, että juuri tätä rasvahappoa tuottui liikaa 10 000 tonnia vuosittain, kun risiiniöljyä pilkottiin alkaalisesti.

Sebasiinihapolla ja sen johdannaisella azelaiinihapolla on useita teollisia käyttömahdollisuuksia, kuten muoviteollisuudessa, voiteluaineina, diffuusiopumppuöljyinä, kosmetiikassa, kynttilöitten valmistuksessa ym. Sitä voi käyttää myös polyamidien synteesiin, kuten nylonin tekoon tai alkydiresiinien valmistukseen

Eräällä sen isomeerillä ISO-SEBASIINI-hapolla on monia sovellutuksia vinyyliresiinien muokkausteollisuudessa, raakamuovinsulatusteollisuudessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Plastics_extrusion), teippien, esterivoiteluaineitten, polyestereitten, polyuretaaniresiinien ja synteettisen kumin valmistuksessa.

(n=10)
DDDA ( Dodecanedioic acid ) :

http://chemicalland21.com/industrialchem/organic/DECANEDICARBOXYLIC%20ACID.htm

Tätä happoa käytetään nylonin(nylon-6,12) valmistukseen, polyamidien, teippien, päällystyksien, voiteiden, polyestereitten, väriaineitten, detergenttien, sammutusaineitten ja hajusteiden valmistukseen. Dodekanedionihappoa valmistetaan nykyisin pitkäketjuisia alkaaneja fermentoimalla erään tietyn hiivan avulla, Candida tropicalis (2004).

DDDA:lla on kertatyydyttämätön analogi, ”kasvin haavahormoni”, joka on prostaglandiinin synteesin välituote

NÄYTTEIDEN IÄN MÄÄRITYS

On osoitettu, että kaikkia näitä dikarboksyylihappoja muodostuu maalausöljyjen kuivumisprosessin aikana ja näiden hajoamistuotteiden määrittelyllä voi olla käyttöä vanhojen näytteiden iän määrittämisessä.

(1) n= 0-3 ja n= 4 - 5 dikarboksyylihappoja

2009-02-28T10:23:00.000-08:00

Diacids (2) Dicarboxylacids (n=0-3); (n=4-5)

1 YKSINKERTAISET DIKARBOKSYYLIHAPOT
(engl. Simple forms of dicarboxylic acids)
(n= 0-3) Näitä ei lueta lipideihin. Vesiliukoisia.

OKSAALIHAPPO, oxalic acid, oxalate
MALONIHAPPO, malonic acid, malonate
MERIPIHKAHAPPO,succinic acid , succinate
GLUTAARIHAPPO, glutaric acid, glutarate

Lyhytketjuiset dikarboksyylihapot ovat yleisessä aineenvaihdunnassa hyvin tärkeitä ja siihen asti kun ketju on kokoa n=3, niitä ei voida katsoa lipideiksi, koska niiden vesiliukoisuus on se tärkeä piirre niissä.

(n= 0)

Yksinkertaisin näistä dikarboksyylisistä välituoteista on oksaalihappo (oxalic acid (n= 0). Sillä siis ei ole ketjuhiiltä, vaan ainoastaan nämä kaksi COOH karboksyyliryhmää molekyylissään.

(n= 1)

Seuraavana tulee malonihappo (malonic acid; n=1),

(n= 2)

meripihkahappo (succinic acid; n=2) ja

(n= 3)

glutaarihappo (glutaric acid( n=3).

- - - - - -
(n= 4-21) Nämä isommat jo luetaan lipideihin.

(n=4)
ADIPIINIHAPPO (Adipic acid; n=4) (hexanedioic acid)

Tämä netti kohta sanoo: ”

”Vaikka tällä hapolla, joka kantaa latinalaisperäistä nimeä (adipis = rasva) onkin tällainen nimi, sitä ei kuitenkaan esiinny luonnonrasvoissa normaalikomponenttina, vaan se on oksidatiivisen eltaantumisen tuote ( lipidiperoxidaation läpikäynyt, härskiintynyt siis). Se löydettiin vuonna 1884 risiiniöljystä (castor-oil) typpihapon avulla, kun happo pilkkoi hiiliketjun läheltä OH-ryhmää. Adipiinihappo pystyttiin syntetisoimaan vuonna 1902 tetrametyleenibromidista käsin.

Nykyisin sitä saadaan syklohexanolin tai syklohexaanin oksidaatiolla. Sillä on paljon teollisia käyttöjä liimautuvien, muovautuvien, gelatinisoivien agenssien tuotossa, hydraulisissa nesteissä, voiteluaineissa, pehmentävissä aineissa tai lisäaineena eräitten nylonlaatujen valmistuksessa ( nylon-6,6), polyuretaanivaahdoissa, nahanparkitsemisessa, uretaanissa ja myös elintarvikkeen happameksi tekijänä. Adipiinihappoa käytetään eri ryhmiin esteröimisen jälkeen, di-kapryyli-, di-etyylihexyyli-, di-isobutyryyli- ja di-isodecyyli ryhmiin esteröityneenä- Graafinen kartta adipiinihapon biosynteesistä omega-oksidaatiolla voi löytyä internetistä. (BioCarta )”

Mutta mitä kertoo amerikkalainen vanhempi biokemia lisää ?

Harper et al. mainitsee organismien adipiinihaposta 1969. Tämän hapon suhteen on tutkittava ravinnossa tulevan essentiellin aminohapon LYSIININ kataboliaa. Joten nyt täytyy vilkaista valkuaisen puolelle.

Ihmisen keho ei pysty tekemään aminohappoa lysiini (Lys, K) , mutta esim hiiva pystyy tekemään alfa-glutaraatista ja Acetyl-CoA- molekyylistä käsin homositraatia, joka sitten muuttuu homoaconitaatiksi, homoisositraatiksi, oxaloglutaraatiksi, alfa-keto-adipaatiksi, alfa-amino-adipaatiksi, alfa-aminoadipaatti-delta-semialdehydiksi, sitten saccharopiini- nimiseksi molekyyliksi ja sitten lysiiniksi. Lysiinin kataboliassa ihmisen kehosta kyllä on todettu sakkaropiinia. Jyrsijäeläimissä ja marsussa on pystytty osoittamaan katabolisoitumista eteenpäinkin alfa- aminoadipaatiksi ja keto-adipaatiksi, siis myös ihmisellä. Tästä voi tulla dekarboksylaatiolla glutaraattia, alfa-keto-glutaraattia, glutamaattia tai sitten alfa-kg menee sitruunahapposykliin.

Saccharopiinivaihe todetaan lysiinin kataboliassa mitokondriaalisesti. On arveltu myös, että L-lysiini katabolisoituu saccharopiiniksi ja D-lysiini pipecolaatiksi. Tietysti lysiini voi muuttua hydroxy-lysiiniksi ja siitä OH-pipekolaatiksi.

5-OH-lysiiniä taas esiintyy kehon kollageenissa ja, (tietysti kollageenituotteissa kuten gelatiinissa ja sorbet- valmisteissa), mutta ehkä se puuttuu muista lämminveristen proteiineista. Pieniä määriä sitä on villassa, trypsiinissä ja Mycobacterium phlei- fosfatidissa. Rotilla tutkittaessa kollageenin hydroxylysiini on peräisin suoraan ravinnon lysiinistä. Mutta sen sijaan hydroxylysiini (Hyl) syötynä ei mene kollageeniin, vaan perusrakenne täytyy siis syödä lysiini-muodossa, joka on essentielli.

Hydroxylysiini sitten hajoaa alfa-ketoadipaatiksi ja glutaraatiksi. Mutta nyt on hyvin vähän ollut tietoa 1969-Harperin kirjaan tämän katabolisen reaktion välituotteista. Kuitenkin Harper tiesi, että vaikka 5-OH-D-pipekoolihappo muodostui 5-OH-D-lysiinistä käsin, se muodostui primääristi kuitenkin allo-OH-D-lysiinistä siten että muodostui OH-hydroxy-L-pipekolaattia siitä käsin mieluummin kuin lysiinin L-isomeeristä, jota esiintyy luonnollisessa kollageenissa. Eräs bakteeri Achromobacter pystyy muuttamaan kaikki 4 kpl OH-isomeeria 5-OH-pipekolaatiksi.

Koentsyymi joka vaaditaan, että Lys muuttua Hyl muotoon ( hydroxilysiiniksi) on NADPH ja kupariakin tarvitaan.

MIKSI tästä näin paljon tarinaa?

Osassa maailmaa ravinto on lysiiniköyhää.

Tämä vaikuttaa eräisiin rakenteisiin, kuten aorttaan. Eräissä maissa Afrikassa on esim. aortta ja suurten suonten aneurysmat tavallisia. Lysiini on viljatuotteissa kriittinen aminohappo, ja muutamissa maissa käytetään hyvin yksipuolisesti viljaproteiiniakin. On koetettu esim kehittää lysiinirikkaampaa maissia. Jos nyt varsinainen adipiinihappo,-jota mutkikasta kiertotietä voi tulla lysiinistä, olisi kudoksen turn overiin menevää rakenneosaa ihmisen fosfolipideissä, voi sanoa, että asia on vaikea selvittää- ottaen huomioon että maailmassa vallitsee nälkätila monin paikoin sellaisillakin alueilla, missä normaalitilan ravinto jo on lysiiniköyhää, eikä lysiinin aineenvaihdunta-alueen molekyylejä millään muotoa tarpeeksi. Luulisi että siitä tulee fyysinen uupumus, jos esim. verenkiertoputkisto ei voi vastata tarpeisiin normaalein elastisin ja kollageenin antamin edellytyksin. Verisuonipuun kimmoa ei ole tarpeeksi, eikä voi sanoa, että immuunivastettakaan olisi silloin riittäviä määriä. Ja vielä yksi huomautus. Lysiinin pitäisi tulla ravinnosta, mutta muuttua hydroxilysiiniksi, joka muutos taas vaatii antioksidatiivista kuntoa ja energiatilaa.. Kollageenin ylläpitoon kuluu energiaa ja antioksidantteja.

(n=5)
PIMELIINIHAPPO (Pimelic acid; n=5) ( heptanedioic acid)

Myös pimele- sana tarkoittaa rasvaa, mutta nyt kreikaksi. Tätäkin on löydetty oksidoituneista rasvoista vuonna 1884 ja tutkimustyössä käytettiin risiinioleiinihappoa , joka oli risiiniöljyperäistä hydroksyloitunutta öljyhappoa (castor oil= risiiniöljy).

Löytyyköhän tästä pimelaatista (pimelate) mainintaa Harperista 1969?

Kyllä vain. Sekin kuulu lysiinin synteesiteihin, kun bakteerit tuottavat lysiiniä aspartaatista (Asp, D) ja palorypälehaposta (pyruvic acid) käsin. Aspartaatista ( Asp, D) tulee ensin beeta-aspartyyli-fosfaatti, sitten aspartaatti- beeta-semialdehydi ja tämä kondensoituu palorypälehapon kanssa ja silloin muodostuu 2,3-dihydro-picolinaatti, tästä tulee delta´- tetrahdyropicolinaatti, tästä N-succinyl- e-keto-L-alfa-aminopimelaatti, tästä N-succinyl-L,L-alfa, e,diaminopimelaatti, tästä L-alfa, e- diaminopimelaatti, tästä meso- alfa-e- diaminopimelaatti ja tästä ollaan Lysiinissä. Tämän synteesitien välituotteita bakteerit käyttävät myös soluseinämiensä syntetisoimiseen ja itiöittensä idättämiseen. Mutta pimelaatti esiintyy tässä aminoituneena, joten se on kestävässä muodossa.

Siis arveltavasti nämä adipiinit ja pimeliinit voivat omata hetkellisen struktuurifunktion seinämärakenteissa, adipiini ihmiselläkin.

Muuten - tässä voisi mainita että sellainen ravinto, missä on palkokasveja ja pohjoista viljaa, kuten vehnää, antaa hyvän aminohappoprofiilin, ja edellytykset lysiinin normaalille aineenvaihdunnalle. Kala on hyvä täydentäjä kollageeni ja elastiiniraknteille, koska se antaa haarallisia aminohappoja.

27.2.2009 21:19

Dikarboksyylihappojen ryhmitys (1) (2)

2009-02-28T10:19:00.000-08:00

Englantilainen nimitys
DIACIDS (1 art. ) Dicarboxylacids

Peroxisomeissa beeta-oksidoituvat seuraavat rakenteet:

1. VLDFA, hyvin pitkät rasvahapot, joiden hiilien lukumäärä on yli 22.

2. tyydyttämättömät rasvahapot

3. dikarboksyyli (rasva)hapot ( tämän päivän aiheeni: 27.2.2009 14:06)

Kts. teksti DIACID- sarja”

4. karboksyyli (COOH) sivuketjuiset sappihappojen välituotteet

5. metyylisivuketjuiset haaroittuneet rasvahapot (BCFA) ( KTS: teksti BCFA-sarja)

Mitä ovat dikarboksyylihapot? DIACIDS?

LÄHDE: http://www.cyberlipid.org/fa/acid0004.htm
(Engl. DICARBOXYLIC ACIDS)

Karboksyyli on happoryhmä.-COOH-.
Näitä happoryhmiä on dikarboksyylihapoissa kaksi kappaletta. Dikarboksyylisiä happoja löytyy aminohapoista ja orgaanisista hapoista ja rasvahapoista, mutta nyt katsotaan niitä, jotka tällä rakenteellaan kuuluvat lipidien joukkoon.

(Suomennosta lähteestä):

“Vaikka dikarboksyylisiä happoja ei esiinnykään mainittavissa määrissä eläinperäisissä tai kasvislipideissä, ne ovat kuitenkin yleensä tärkeitä aineenvaihdunnallisia rasvahappo (väli)tuotteita, sillä niitä muodostuu rasvahapoista oksidoitumalla (oxidation).

DIKARBOKSYYLIHAPOT ovat puolestaan ovat hyviä substraatteja, joista käsin voi muokata orgaanisia happoja farmaseuttisiin tarkoituksiin sekä elintarviketeollisuuteen. Lisäksi ne ovat hyödyllistä materiaalia, josta voi valmistaa hyväntuoksuisia aineita, polyamideja, teippiaineita, voiteluaineita ja polyestereitä.

DIKARBOKSYYLIHAPPOJEN yleinen rakenne on HOOC-(CH2)n-COOH.

Kasvikunnassa on suuri joukko kaikenlaisia tällaisia dikarboksyylisiä happoja.

DIKARBOKSYYLIHAPPOJA ESIINTYY esiintyy joko

(1) yksinkertaisissa muodoissa suoralla hiiliketjulla (n-FA) tai haaroittuneella hiiliketjulla (BCFA) (straight carbon chain orbranched chain)

tai (2) monimutkaisemmassa muodossa dikarboksyylihappona alkyylisivuketjun kanssa alkyyli-itakonaatteina (alkyl-itaconates)

DIKARBOKSYYLIHAPOT. Yleistä

2009-02-28T09:51:00.000-08:00

START

Näitä on kolmesta pääryhmästä.

On pieniä orgaanisia vesiliukoisia kahden COOH-ryhmän omaavia aineenvaihdunnallisia dikarboksyylihappoja.
Niissä hiiliketju (n) on 0-3 .

Sitten on pitempiä, ja ne ovat jo rasva-aineiksi luokiteltuja. n= yli 4. ( Tämä blogi kertoo näistä seuraavissa)

Aminohapoissa on eräs, joka posttranslationaalisesti ottaa ylimääräisen karboksyylin, nim. glutamiinihappotähde, joka muuttuu gamma-karboksyloiduksi glutamiinihapoksi

Kahden happoryhmän aminohappoja ovat:
Rakenneaminohapot glutamiinihappo (Glu, E) (n= 3)
Aspartaatti (Asp, D) (n=2)

Muita mitä voi kehossa tavata:
Hypothyreoidisesssa ihmisessä ja myös kissan virtsassa on isovalthine

Streptomyces rimosus, joka tuottaa oxytetrasykliiniä, tuottaa 2,3-diaminomeripihkahappoa.

¤-Hydroxyproliinin (Hyp) kataboliassa muodostuu gamma-OH-glutaamihappoa (n=3)

Lysiinin biosynteesissä hiivassa muodostuu välituotteena alfa-amino-adipiinihappoa (n= 4)

Bakteerien soluseinämässä ja lysiinin synteesin välituotteena bakteerissa esiintyy alfa,e-diaminopimeliinihappoa ( n= 5)

Lysiinin biosynteesissä hiivassa ja neurosporassa syntyy kolme COOH ryhmää omaava saccharopine.