Monimutkaisia dihappoja, Jäkälä -ja sienihappoja

DIACIDS (6. art). Complex dicarboxylacids. Monimutkaiset dikarboksyylihapot, alkyyli-itakonaatit

• 2 - ALKYYLI-ITAKONAATIT (Alkyl itaconates)

ITAKONAATTI (Itaconate, itaconic acid; methylenesuccinic acid)
Metyleenimeripihkahappo

Useita dikarboksyylihappoja on sellaisiakin, joilla on alkyylisivuketju ja itakonaattiydin. Niitä on löydetty jäkälistä ja sienistä.

Filamenttisienien aineenvaihdunnallista tuotetta on metyleenimeripihkahappo, joka on juuri tätä itakonihappoa.

• KHETOMELLIHAPPO (Chaetomellic-acids)

Näissä yhdisteissä on useita analogeja eri ketjupitoisuuksin ja eri asteisesti tyydyttämättöminä. Niitä on eristetty eri jäkälälajeista Chaetomella. Tämäntapaisten molekyylien on sanottu olevan arvokasta perustavaa molekyyliä anti-syöpälääkkeitten kehittelyyn koska niillä on vahva farnesyylitransferaasi-entsyymiä estävä vaikutus (Singh SB et al., Bioorg Med Chem 2000, 8, 571).

http://www.cyberlipid.org/images/pict268.gif

• SERIPORIINIHAPPO (Ceriporic acids)

Vuonna 1999 löydettiin sarja uusia sieniperäisiä alkyyli- ja alkenyyli-itakonaatteja, seriporiinihappoja. Näitä löydettiin kun viljeltiin selektiivisesti ligniiniä hajoittavaa sientä (white rot fungus), Ceriporiopsis subvermispora.
Kaksi tällaista happoa kuvataan tässä lähteessä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict269.gif

Seriporiinihapot vaimensivat raudan redox-reaktioita niin, että Fenton reaktion aiheuttama OH-radikaalin tuotto miedontui rautareduktanttien hydrokinonin ja cysteiinin läsnäollessa (2002). Pääteltiin, että samalla kun sellulolyyttisesti aktiivit happilajit (•OH, hydroksyyliradikaali) vaimentuivat näistä rasvahappometaboliiteista, ne vaikuttivat selektiivistä ligniinin pilkkoutumsita ja samalla selluloosan hajoaminen oli minimaalista.

Diabooliset dihapot, Bifytaanidihapt, Diterpenoidit

DIACIDS (5. art.) Diabooliset. Bifytaanit. Diterpenoidit.

• DIABOOLISET HAPOT. Haaraketjuiset di-hapot (Branched-chain diacids )

On havaittu eräästä selluloosaa sulattavasta bakteerista pitkäketjuisia dikarboksyylihappoja, joissa on hiiliketjun keskivaiheella dimetyylihaara (Butyrivibrio bakteeri). Märehtijöitten suolistossa tämä bakteeri osallistuu selluloosan hajoittamiseen (1979).

Tällaisia rasvahappoja sanotaan diaboolisiksi. Niiden ketjun pituus riippuu siitä rasvahaposta, mikä on viljelymiljöössä.

Kaikkein tavallisin diaboolinen rasvahappo Butyrovibriossa oli 32-hiiliketjuinen.
Diabolic acid (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

http://www.cyberlipid.org/images/pict551.jpg

SULFAPITOISTEN KUUMIEN VESIEN TAI ÖLJYKENTTIEN BAKTEERIEN DIHAPOT

Näitä di-happoja löydettiin myös runko(core) lipideistä kuumissa sulfapitoisissa meri ja mannervesimiljöössä ja manneröljykentissä elävistä Thermotoga, Thermotogales bakteereista (1986). Osoittautui, että 10% niiden lipidifraktiosta oli symmetrisesti C30-C34 diaboolisia happoja.

Thermotoga maritima- bakteerin diabooliset hapot olivat seuraavat.
C30 (13,14-dimethyloctacosanedioic acid)
C32 (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

Thermanaerobacter ethanolicus, termofiilinen anaerobinen eubakteeeri omaa seuraavia diaboolisia happoja: C29 to C32 diacideja, joissa on metyyliryhmiä C-13 ja C-16 hiilissä (1994)

Kaikkein runsaimmin esiintyvä diabolinen dikarboksyylihappo happo on C30 -alfa,omega-13,16-dimethyloctacosanedioic acid

• BIFYTAANI-DIKARBOKSYYLIHAPOT

Geologisissa sedimenteissä löytyy bifytaani-di-happoja ja niitä pidetään jäänteinä menneisyyden ajan metaanin anaerobisesta oxidaatiosta ( Birgel D et al, Org Geochem 2008, 39, 152). Useita tällaisia muotoja, joihin kuuluu tai ei kuulu pentasyklinen rengas, on keksitty Cenozooisesta tihkukalkkikivestä. Arvellaan, että nämä lipidit ovat Archaea-lajien tunnistamattomia metaboliitteja.
http://www.cyberlipid.org/images/pict547.jpg

• SAHRAMIN DITERPENOIDI (KAROTENOIDI) KROSETIINI (Crocetin)

Krosetiini on ytimenä krosiinissa, joka on krosetiiniglykosidi. Tämä on pääasiallisin punainen pigmentti, mikä on maustesahramille tunnusomaista (saffron, Crocus sativus). Sitä on myös gardenian (Gardenia jasminoides) hedelmissä.

KROSETIINI( Crocetin) on 20-hiiliketjuinen dikarboksyylihappo, joka on diterpenoidi ( diterpenenoid ) ja sitä voi pitää karotenoidina. Se oli ensimmäinen kasvikarotenoidi joka keksittiin niin varhain kuin 1818, kun taas saffranin viljelyn historialla on jo 3000 vuoden tausta.

http://www.cyberlipid.org/images/pict489.jpg

• GLYKOSYLOITUNEET DITERPENOIDIT, KROSIINIT ( crocins ; crocetin glycosides)

Sahramin pääasiallinen aktiivi ingredienssi on keltainen pigmentti krosiini 2. Tunnetaan kolme muuta johdannaista, joilla on erilaiset glykosylaatiot. Krosiini-2 sisältää kaksi kappaletta disakkaridia nimeltä gentiobioosi, yksi krosetiinin kummassakin päässä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict488.jpg

Kasvien dihappoja

DIACIDS (4. artikkeli)
Suurimolekyylisemmät DIKARBOKSYYLIHAPOT
(n = 10-21 )

Tällaisia rasvahappoja löytyy eri kasvien lipideistä, erityisesti triglyserideistä, joissa on C20, C21, C22 ja C23-hiilisiä dikarboksyylihappoja normaalien rasvahappojen ohella. Mm. sumach- puusta niitä löytyy (sumach tree, Rhus sp, se on jokin myrrkkytammeksi sanottu etelän puu).

(n=14)
TAPSIINIHAPPO (Thapsic acid ,n=14)

Tätä on eristetty Välimeren alueen korkeasta ruohomaisesta ”myrkkyporkkanasta”, Thapsia garganica ( Umbelliferae).

(n=11)
BRASSYLIINIHAPPO (Brassylic acid (n=11),

Tätä on monessa lähteessä. Tätä muodostuu eruka-hapon (erucic acid) ozonolyysissä.

Myös mikro-organismi Candida lajit voivat muodostaa sitä tridekaanihaposta (tridecane). Tätä diacidi-muotoa valmistetaan Japanissa pienissä kaupallisissa puitteissa hyväntuoksuiseksi aineeksi.

PÄHKINÖITTEN DIKARBOKSYYLIHAPOISTA

On tehty laaja katsaus Välimeren alueen pähkinöitten dikarboksyylihapoista ja on löydetty epätavallisia komponentteja (2002).
Yhteensä 26 rasvahappolajista ( pekaanipähkinässä 2% ja maapähkinässä 8%) määritettiin 8 lajia jotka olivat butaanidihapon eli meripihkahapon johdannaisia (butanedioic, succinic acid), todennäköisesti korreloiden fotosynteesiin, ja 18 lajia joilla oli n 5-22 hiilen ketjut.

KASVIN KUORIEN VAHAHAPOISTA

Kasvivahasta suberiinista (suberin ) löytyy raskaita rasvahappoja, joiden hiiliketjun pituus on yli 20 (n>20) . Suberiinia on kasvien pintakuoressa, kaarnassa, juuren epidermiksessä.
C16- C26 alfa, omega-di-hapot ovat suberiinille diagnostisia. Koko suberiinista niiden pitoisuus on, (kun lasketaan mukaan C18:1 ja C18:2) kokonaista 24% -45%.
Näitä on matalia määriä (alle 5%= kasvin cutiinissa, paitsi Arabidopsis-laji sisältää niitä yli 50%.

GLUTIINIHAPPO, TERVALEPÄN RASVAHAPPO

Ensimmäinen alleeninen dikarboksyylihappo (allene dicarboxylic acid) sai nimen glutiinihappo ( Glutinic acid, (2,3-pentadienedioic acid) ja se eristettiin tervalepästä 1908. (Alnus glutinosa, Betulaceae). (diterpenoidi?)

KUUMAA KESTÄVIEN MIKROBIEN RASVAHAPPOJA

Hypertermofiilisten mikro-organismien sisällössä löydettiin dikarboksyylihappoja 1997.Tämä piirre on ehkä tärkein ero, mikä erottaa ne muista mikro-organismesta ja meren bakteereista. Di- rasvahappoja C16- C22 löytyi hypertermofiilistä Archaea-lajista : Pyrococcus furiosus.

SYANOBAKTEERIEN RASVAHAPPOJA

Lyhyt ja keskipitkäketjuisia (C11 asti) di-happoja on löydetty cyanobakteereista lajista jonka nimi on Aphanizomenon (2001).

KASVIEN “HAAVAHORMONI” (Traumatic acid )

Kertatyydyttämätön dikarboksyylinen happo sai nimen traumatic acid (10E-dodeca-1,12-dicarboxylic acid), Nimi lähinnä tarkoittaisi kasvien haavahormonia ja se oli ensimmäisiä biologisesti aktiiveja molekyylejä, mitä kasvikudoksista havaittiin (1939). Huomattiin, että se edistää vahvasti kasvissa vauriokohdan solujen jakaantumista ja täten kasvin pinnan paranemista (1994). Se on johdannainen linoli (C18:2) ja linoleeni (C18:3) happojen hydroperoxideista, kun ne ovat konveroituneet oxo-rasvahapoiksi (oxo fatty acids).

http://en.wikipedia.org/wiki/Traumatic_acid
Traumatic acid , http://www.cyberlipid.org/images/pict401.jpg

KASVILEHTIEN PINTAVAHA: DUFA

Kun monityydyttämättömät rasvahapot (PUFA) ovat epätavallisia kasvien pinnan kutikulassa (cuticula), niin kaksityydyttämättömiä (DUFA) dikarboksyylihappoja on raportoitu olevan komponentteina joidenkin kasvien lehtipinnoilla polyestereinä. Täten eräs linolihapon johdannainen octadeca-c6,c9-diene-1,18-dioate, löytyy myös Arabidopsis-lajissa ja Brassica napus- lajissa kasvin cuticula-osassa (2004).

(Kutikulan tehtävät: Wikipedialähde Kasvitieteessä kutikula on lehdillä sijaitseva ohut vahainen kerros. Väriltään se on vaaleaa ja sijoittuu runsaimmin kasvaville lehdille. Kutikulan tuottavat uloimmat lehtisolut, suojaamaan kasvia liialliselta vedenmenetykseltä. Kuivilla alueilla elävillä kasveilla eli kserofyyteillä kutikula on paljon paksumpi kuin kosteassa elävillä, eli hydrofyyteillä. Ympäristö siis vaikuttaa kutikulaan; luonnollisesti, koska kuivalla paikalla haihdutusta täytyy vähentää.Kutikula ei vain vähennä haihdutusta, vaan se myös muodostaa fyysisen suojan viruksia, bakteereja ja sieni-itiöitä vastaan. Kutikula koostuu pääasiassa kutiinista (cutin) ja vahoista. Monilla kasveilla lehtien pinnalla sijaitsevat karvat toimivat hieman kutikulan tavoin. Yleisistä kasveista useilla havupuilla on neulaset peittävä kutikula. Havupuilla kutikula pitää puun hengissä, silloin kun vesi on vielä jäässä)

OMEGA-OXIDAATIO

Vuonna 1934 oli osoitettu, että dikarboksyylihappoja syntyy omega-oksidaatiolla rasvahapoista, niiden katabolian aikana. Tutkijat havaitsivat näitä komponentteja virtsasta, kun oli annettu koe-eläimelle tricapriinia ja triundecyliiniä. Vaikka biosynteesi jäi osin selvittämättä, osoitettiin kuitenkin, että rotan maksassa tapahtui omega-oksidaatio hitaaseen tahtiin, ja se vaatii happea, NADPH.ta ja sytokromia P450. Lisäksi vielä osoitettiin tämän oksidaatiotien tulevan tärkeäksi varsinkin nälkätilassa ja diabeettisissa koe-eläimissä, joilla 15% palmitiinihaposta käy läpi omega-oksidaation ja sen jälkeen beeta-oksidaation (1977). Tästä kehittyy malonyyli-CoA, joka sitten käytetään tyydytettyjen rasvahappojen synteesiin-

TERAPEUTTISIA SOVELLUTUKSIA

Äskettäin on ehdotettu, että dikarboksyylihapot  (dihapot) olisivat vaihtoehtoinen lipidisubstraatti parenteraaliseen ruokintaan (suoniruokintaan)(1995). Ensinnäkin ne ovat vesiliukoisia, ne käyvät läpi beeta-oksidaation, ne eivät indusoi ketogeneesiä, vaan pikemminkin edistävät glukogeneesiä. Ne voisivat edustaa välittömästi käytössä olevaa energiaa. Täten aluksi ehdotettiin sebasiinihapon (C10) ja dodekaanidihapon (C12) inorgaanisia suoloja, mutta nyt tutkitaan näitten rasvahappojen triglyseridejä (1999). Koe-eläimien käsittely C16- di-hapon johdannaisilla on osoittanut, että näitten yhdisteiden käyttö huomattavasti paransi lipidiaineenvaihduntaa (1991) ja esti pitkälle kehittyneen kardiovaskulaarisen taudin merkkejä (1995).

Tässä muistutetaan, että "hiiliketjun kaksoissidoksen paikan tutkimisessa on hyödyksi määrittää ne dikarboksyylihapot, joita muodostuu monoeenisen rasvahapon permanganaatti-perjodaattioksidaatiossa (1987)".
27.2.2009 23:32

Korkkihappo eli suberiinihappo, Azelaiinihappo ja Sebasiinihappo

Kaksikarboksyylisia happoja, n 8-10  (DIACIDS: Dicarboxylacids)


SUBERIINIHAPPO, KORKKIHAPPO ( Suberic acid; octanedioic acid) (n=8)
Tästä korkkihaposta eli suberiinihaposta on tulut Wikipedaian suomaalinen teksti  28.10.2018  ja otan sitaatin.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Suberiinihappo
" Suberiinihappo (C₈H₁₄O₄) on dikarboksyylihappoihin eli kahdenarvoisiin karboksyylihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää monomeerinä polyestereiden ja -amidien valmistuksessa. Huoneenlämpötilassa suberiinihappo on valkoisia kiteitä. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen, hieman dietyylieetteriin ja hyvin etanoliin. Suberiinihappo on kahdenarvoinen heikko happo ja sen pK_a-arvot ovat 4,5 ja 5,4.^[2][3][4]
Ensimmäisen kerran suberiinihappoa valmisti Luigi Valentino Brugnatelli vuonna 1781 hajottamalla luonnonkorkkia typpihapon avulla. Teollisessa mittakaavassa käytettyjä menetelmiä suberiinihapon valmistukseen ovat syklo-okteenin otsonolyysi, risiiniöljyhapon hapetus typpihapolla, syklo-oktanonin hapetus typpihapolla ja 1,6-heksaanidiolin karbonylointi nikkelikarbonyylin toimiessa katalyyttinä. Aineen valmistamiseen on myös useita muita laboratoriomittakaavaan soveltuvia menetelmiä.^{[2][3][4][5][6]}
Suberiinihaposta voidaan valmistaa polyestereitä ja polyamideja. Tällainen on esimerkiksi suberiinihapon ja heksametyleenidiamiinin muodostama Nylon 6,8. Yhdisteestä saatavia suberaattiestereitä käytetään muun muassa voiteluaineina.^{[2][3][4][5][6]}

•  Human metabolome: http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0000893

• Suberic acid, also octanedioic acid, is a dicarboxylic acid, with formula C6H12(COOH)2. It is present in the urine of patients with fatty acid oxidation disorders (PMID 10404733 ). A metabolic breakdown product derived from oleic acid. Elevated levels of this unsaturated dicarboxylic acid are found in individuals with medium-chain acyl-CoA dehydrogenase deficiency (MCAD). Suberic acid is also found to be associated with carnitine-acylcarnitine translocase deficiency, malonyl-Coa decarboxylase deficiency, which are also inborn errors of metabolism.

Oma vanha teksti:  Suberiinihappoa tai suberihappoa tuotettiin ensimmäisen kerran oksidoitaessa korkkia typpihapolla.Suber on latinaa ja tarkoittaa materiaalia.
Sitten suberiinihappoa eristettiin risiiniöljystä.
Risiinioleiinihapon oksidaatio tuottaa suberiinihappoa ja sekventiaalisti homologista azelaiinihappoa ketjun pilkkoutuessa samaan aikaan kaksoissidoksen ja OH-ryhmän tasolta
Suberiinihappoa käytettiin alkydiresiinien valmistukseen ja nyloniin johtavaan polyamidisynteesiin.

• AZELAIINIHAPPO (Azelaic acid; nonanedioic acid) (n=9), Nonaanidihappo

https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/azelaic_acid#section=Top

Tämä nonaani-dihappo on tunnetuin dikarboksyylihappo. Sen nimi on johdettu typpihappon vaikuttamasta öljyhapon (oleic) tai elaidiinihapon ( elaidic) oksidaatiosta.
(azote= nitrogen tai azotic= nitric).
Azelaiinihappoa havaittiin eltaantuneitten rasvojen tutkimuksissa 1916, 1938. Sen alkuperä selittää sen esiintymisen pellavansiemenöljyn huonosti säilötyissä elintarvikenäytteissä. Egyptiläisistä 5000 vuotta vanhoista haudoista on löydetty sitä voiteissa.
Azelaanihappoa valmistettiin öljyhappoa kaliumpermanganaatilla oksidoiden (1881), mutta nykyään sitä tehdään öljyhaposta pilkkoen oksidoivalla kromihapolla tai sitten ozonolyysillä.
Azelaanihappoa käytetään yksinkertaisina estereinä tai haaraketjuisina estereinä. muovinvalmistukseen ( vinyylikloridiresiinit, kumi), voiteluaineiksi ja rasvoihin.
Azelaanihappoa käytetään nykyään kosmetiikassa ( acnehoidossa). Sillä on bakteriostaattista ja bakterisidistä ominaisuutta useita aerobisia ja anaerobisia mikro-organismeja kohtaan akneisella iholla.
Azelaiinihappoa löytyy acnelääkkeissä esim. FASS: (Bayer) Azelain syra, Finacea, Skinoren.

• TALIHAPPO, SEBASIINIHAPPO (Sebacic acid, decanedioic acid (n=10) 

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Sebasiinihappo

Tämä happo sai nimensä vuonna 1802 latinalaisesta sanasta sebaceous, talikynttilä tai sebum, tali. Sitä nimittäin käytettiin talikynttilöitten valmistamiseen. Sitä eristettiin naudan talin tisleistä.
Vuonna 1954 raportoitiin, että juuri tätä rasvahappoa tuottui liikaa 10 000 tonnia vuosittain, kun risiiniöljyä pilkottiin alkaalisesti.
Sebasiinihapolla ja sen johdannaisella azelaiinihapolla on useita teollisia käyttömahdollisuuksia, kuten muoviteollisuudessa, voiteluaineina, diffuusiopumppuöljyinä, kosmetiikassa, kynttilöitten valmistuksessa ym. Sitä voi käyttää myös polyamidien synteesiin, kuten nylonin tekoon tai alkydiresiinien valmistukseen

Eräällä sen isomeerillä ISO-SEBASIINI-hapolla on monia sovellutuksia vinyyliresiinien muokkausteollisuudessa, raakamuovinsulatusteollisuudessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Plastics_extrusion), teippien, esterivoiteluaineitten, polyestereitten, polyuretaaniresiinien ja synteettisen kumin valmistuksessa.

Suomalainen Wikipediateksti netissä:  toukokuusta 2018:
Sebasiinihappo on kaksi­emäksinen karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo, joka on palavaa. Se on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan valkoista jauhetta, jolla on tunnusomainen^selvennä haju. Aineen kemiallinen kaava on C₁₀H₁₈O₄ ja rakennekaava HOOC(CH₂)₈COOH. Sebasiinihaposta käytetään myös nimityksiä dekaanidihappo, 1,10-dekaanidihappo ja 1,8-oktaanidikarboksyylihappo.
Sebasiinihapon moolimassa on 202,3 g/mol, sulamispiste 131 °C, kiehumispiste 13,3 kPa:n paineessa 294 °C, suhteellinen tiheys 1,2 g/cm³ (vesi = 1,0 g/cm³), leimahduspiste 220 °C ja CAS-numero 111-20-6. Sebasiinihapon liukoisuus veteen (20 °C) on 0,1 g/100 ml.
Aiheesta muualla

Sebasiinihapon kansainvälinen kemikaalikortti
PubChem: Sebacic acid (englanniksi)
Human Metabolome Database (HMDB): Sebacic acid (englanniksi)
KEGG: Sebacic acid (englanniksi)
ChemBlink: Sebacic acid (englanniksi)

• DDDA ( Dodecanedioic acid ) ( n=12), Dodekaanidihappo

http://chemicalland21.com/industrialchem/organic/DECANEDICARBOXYLIC%20ACID.htm
Tätä happoa käytetään nylonin(nylon-6,12) valmistukseen, polyamidien, teippien, päällystyksien, voiteiden, polyestereitten, väriaineitten, detergenttien, sammutusaineitten ja hajusteiden valmistukseen. Dodekanedionihappoa valmistetaan nykyisin pitkäketjuisia alkaaneja fermentoimalla erään tietyn hiivan avulla, Candida tropicalis (2004).

DDDA:lla on kertatyydyttämätön analogi, ”kasvin haavahormoni”, joka on prostaglandiinin synteesin välituote

NÄYTTEIDEN IÄN MÄÄRITYS

On osoitettu, että kaikkia näitä dikarboksyylihappoja muodostuu maalausöljyjen kuivumisprosessin aikana ja näiden hajoamistuotteiden määrittelyllä voi olla käyttöä vanhojen näytteiden iän määrittämisessä.

Yksinkertaisia kaksikarboksyylisiä happoja , dihappoja

Diacids (2) Dicarboxylacids (n=0-3); (n=4-5)


1 YKSINKERTAISET DIKARBOKSYYLIHAPOT
(engl. Simple forms of dicarboxylic acids)
(n= 0-3) Näitä ei lueta lipideihin. Vesiliukoisia.

OKSAALIHAPPO, oxalic acid, oxalate ( n=2)
MALONIHAPPO, malonic acid, malonate (n=3)
MERIPIHKAHAPPO, succinic acid , succinate (n= 4)
GLUTAARIHAPPO, glutaric acid, glutarate (n= 5)

Lyhytketjuiset dikarboksyylihapot ovat yleisessä aineenvaihdunnassa hyvin tärkeitä eikä niitä voida katsoa lipideiksi, koska niiden vesiliukoisuus on se tärkeä piirre niissä.

Isommat luetaan lipideihin.ADIPAATTI, PIMELINAATTI

• ADIPIINIHAPPO (Adipic acid)  (hexanedioic acid) (n=6) Heksaanidihappo , Butaanidikarboksyylihappo 

 uusi suomalainen wikipediateksti : https://fi.wikipedia.org/wiki/Adipiinihappo

 Adiipiinihappo on kaksi­emäksinen karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo, joka on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteää, hajutonta, väritöntä, kiteistä jauhetta. Sen kemiallinen kaava on C₆H₁₀O₄ ja rakennekaava HOOC(CH₂)₄COOH. Adipiinihaposta käytetään myös nimityksiä heksaanidihappo ja 1,4-butaanidikarboksyylihappo.
Adipiinihapon moolimassa on 146,14 g/mol, sulamispiste 152 °C, kiehumispiste 338 °C, suhteellinen tiheys 1,36 g/cm³ (vesi = 1,0 g/cm³), leimahduspiste 196 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila 422 °C ja CAS-numero 124-04-9. Adipiinihapon liukoisuus veteen (15 °C) on 1,4 g/100 ml.
Adipiinihappoa käytetään muovien, tekokuitujen (etenkin nailon 66:n valmistukseen), pehmittimien ja hajusteiden valmistukseen. Ainetta käytetään elintarvikkeissa E-koodilla E355 happamuudensäätöaineena. Elintarvikkeissa adipiinihappo vahvistaa hapettumisenestoaineiden vaikutusta. Sitä saa käyttää vain joihinkin jälkiruokiin, kuten kakkujen täytteisiin ja koristeisiin sekä juomajauheisiin. Adipiinihapon enimmäismäärärajoitus eli ADI-arvo on 5 mg/kg/vrk.
Adipiinihappo on luonnossa esiintyvä orgaaninen happo ja sitä on mm. punajuurimehussa. Adipiinihappoa valmistetaan myös kemiallisesti.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
Aine hajoaa kuumentuessaan, jolloin muodostuu valeriaanahapon (C₅H₁₀O₂ / CH₃(CH₂)₃COOH) ja muiden aineiden myrkyllisiä ja syövyttäviä höyryjä.
Adipiinihappo ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Toistuva tai pitkäaikainen hengitysteitse altistuminen voi aiheuttaa astman. " (Teksti tullut nettiin 10.5. 2018)

Oma vanha tekstini, jonka jostain olen löytänyt:
”Vaikka tällä hapolla, joka kantaa latinalaisperäistä nimeä (adipis = rasva) onkin tällainen nimi, sitä ei kuitenkaan esiinny luonnonrasvoissa normaalikomponenttina, vaan se on oksidatiivisen eltaantumisen tuote ( lipidiperoxidaation läpikäynyt, härskiintynyt siis). Se löydettiin vuonna 1884 risiiniöljystä (castor-oil) typpihapon avulla, kun happo pilkkoi hiiliketjun läheltä OH-ryhmää. Adipiinihappo pystyttiin syntetisoimaan vuonna 1902 tetrametyleenibromidista käsin.
Nykyisin sitä saadaan syklohexanolin tai syklohexaanin oksidaatiolla. Sillä on paljon teollisia käyttöjä liimautuvien, muovautuvien, gelatinisoivien agenssien tuotossa, hydraulisissa nesteissä, voiteluaineissa, pehmentävissä aineissa tai lisäaineena eräitten nylonlaatujen valmistuksessa ( nylon-6,6), polyuretaanivaahdoissa, nahanparkitsemisessa, uretaanissa ja myös elintarvikkeen happameksi tekijänä. Adipiinihappoa käytetään eri ryhmiin esteröimisen jälkeen, di-kapryyli-, di-etyylihexyyli-, di-isobutyryyli- ja di-isodecyyli ryhmiin esteröityneenä- Graafinen kartta adipiinihapon biosynteesistä omega-oksidaatiolla voi löytyä internetistä. (BioCarta )”
Mutta mitä kertoo amerikkalainen vanhempi biokemia lisää ?
Harper et al. mainitsee organismien adipiinihaposta 1969. Tämän hapon suhteen on tutkittava ravinnossa tulevan essentiellin aminohapon LYSIININ kataboliaa. Joten nyt täytyy vilkaista valkuaisen puolelle. Ihmisen keho ei pysty tekemään aminohappoa lysiini (Lys, K) , mutta esim hiiva pystyy tekemään alfa-glutaraatista ja Acetyl-CoA- molekyylistä käsin homositraattia, joka sitten muuttuu homoaconitaatiksi, homoisositraatiksi, oxaloglutaraatiksi, alfa-keto-adipaatiksi, alfa-amino-adipaatiksi, alfa-aminoadipaatti-delta-semialdehydiksi, sitten saccharopiini- nimiseksi molekyyliksi ja sitten lysiiniksi.  Lysiinin kataboliassa ihmisen kehosta kyllä on todettu sakkaropiinia. Jyrsijäeläimissä ja marsussa on pystytty osoittamaan katabolisoitumista eteenpäinkin alfa- aminoadipaatiksi ja keto-adipaatiksi, siis myös ihmisellä. Tästä voi tulla dekarboksylaatiolla glutaraattia, alfa-keto-glutaraattia, glutamaattia tai sitten alfa-kg menee sitruunahapposykliin.
Saccharopiinivaihe todetaan lysiinin kataboliassa mitokondriaalisesti. On arveltu myös, että L-lysiini katabolisoituu saccharopiiniksi ja D-lysiini pipecolaatiksi. Tietysti lysiini voi muuttua hydroxy-lysiiniksi ja siitä OH-pipekolaatiksi.
5-OH-lysiiniä taas esiintyy kehon kollageenissa ja, (tietysti kollageenituotteissa kuten gelatiinissa ja sorbet- valmisteissa), mutta ehkä se puuttuu muista lämminveristen proteiineista. Pieniä määriä sitä on villassa, trypsiinissä ja Mycobacterium phlei- fosfatidissa. Rotilla tutkittaessa kollageenin hydroxylysiini on peräisin suoraan ravinnon lysiinistä. Mutta sen sijaan hydroxylysiini (Hyl) syötynä ei mene kollageeniin, vaan perusrakenne täytyy siis syödä lysiini-muodossa, joka on essentielli.
Hydroxylysiini sitten hajoaa alfa-ketoadipaatiksi ja glutaraatiksi. Mutta nyt on hyvin vähän ollut tietoa 1969-Harperin kirjaan tämän katabolisen reaktion välituotteista. Kuitenkin Harper tiesi, että vaikka 5-OH-D-pipekoolihappo muodostui 5-OH-D-lysiinistä käsin, se muodostui primääristi kuitenkin allo-OH-D-lysiinistä siten että muodostui OH-hydroxy-L-pipekolaattia siitä käsin mieluummin kuin lysiinin L-isomeeristä, jota esiintyy luonnollisessa kollageenissa. Eräs bakteeri Achromobacter pystyy muuttamaan kaikki 4 kpl OH-isomeeria 5-OH-pipekolaatiksi.
Koentsyymi joka vaaditaan, että Lys muuttua Hyl muotoon ( hydroxilysiiniksi) on NADPH ja kupariakin tarvitaan.
MIKSI tästä näin paljon tarinaa?
Osassa maailmaa ravinto on lysiiniköyhää. Proteiineissa essentielli aminohappo  lysiini on kuitenkuin hyvin tärkeä. Sen  positiivinen  aminoryhmäpääty on kohta johon  voi kiinnittyä  kehon happoja ja   siitä voi siirtyä happoa toiseen paikkaan - Tässä muodostuu erilaisia signaloivia  teitä haposta. Kts.  teksti 20.7. 2018!
---
Lysiinipitoisuus vaikuttaa eräisiin rakenteisiin, kuten aorttaan. Eräissä maissa Afrikassa on esim. aortta ja suurten suonten aneurysmat tavallisia. Lysiini on viljatuotteissa kriittinen aminohappo, ja muutamissa maissa käytetään hyvin yksipuolisesti viljaproteiiniakin. On koetettu esim kehittää lysiinirikkaampaa maissia. Asia  on varmaan hyvin tärkä, koska lysiini (K) on niitä organismien  kohtia johon tapahtuu mm epigeneettinen modifikaatio DNA:ssa ja kromoatiinissa, asetylaatiot(Ac) metylaatiot ( me) fosforyalatiot.  Toisaatla taas  solun proteiiniaineenvaihdunnassa on ubikitinaatiolla  avain osa. Ubikitiinit asetetaan myös K- kohtiin, lysiineihin. Siis varsinainen lysiinin normaali aineenvaihdunta ja sen esentielli saanti ovat aivan perusedellytyksiä  ihmisessä.katso kartasta  niitä välituoteita joisa on kaksi tai kolme karboksyyliryhmää:
https://www.researchgate.net/figure/Lysine-catabolism-in-mammalian-tissues-The-saccharopine-pathway-indicated-by-A_fig2_234124006

• PIMELIINIHAPPO (Pimelic acid; n=7) ( heptanedioic acid) Heptaanidihappo
• Pimeliinihaposta on tullut suomaalinen Wiokiepdiateksti 2017 elokuussa ja otan sitaatin talteen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pimeliinihappo  "Pimeliinihappo eli heptaanidihappo (C₇H₁₂O₄) on dikarboksyylihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään polymeeriteollisuudessa polyesterien ja polyamidien valmistuksessa.
  Pimeliinihappo on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja myös orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja kuumaan bentseeniin. Muiden karboksyylihappojen tavoin aineen vesiliuos on heikko happo. Kuumennettaessa pimeliinihappoa noin 300 °C lämpötilaan se helposti dekarboksyloituu ja syklisoituu sykloheksanoniksi.^[2][3].
  Pimeliinihappoa saadaan yhdessä monien muiden dikarboksyylihappojen kanssa hapettamalla rasvoja ja rasvahappoja kuten palmitiinihappoa. Selektiivisesti yhdistettä voidaan syntetisoida hapettamalla sykloheptanonia dityppitetraoksidin avulla , hapettamalla 1,7-heptaanidiolia, kondensoimalla sykloheksanonia dietyylioksalaatin kanssa ja dekarboksyloimalla ja hydrolysoimalla muodostunut tuote emäksisissä olosuhteissa, hydrolysoimalla pimelonitriiliä tai pelkistämällä salisyylihappo natriumin avulla ja hydrolysoimalla muodostuva tetrahydrosalisyylihappo.^[2][3][4][5]
  Pimeliinihappoa voidaan käyttää polyestereiden ja polyamidien valmistuksessa.^[2][3][5] Esimerkiksi Nylon-5,7:ää valmistetaan pimeliinihapon ja kadaveriinin välisellä reaktiolla. Pimeliinihappoa voidaan käyttää myös lääke- ja aromiaineiden valmistuksessa^."

Vanhaa tekstiäni:
Myös pimele- sana tarkoittaa rasvaa, mutta nyt kreikaksi. Tätäkin on löydetty oksidoituneista rasvoista vuonna 1884 ja tutkimustyössä käytettiin risiinioleiinihappoa , joka oli risiiniöljyperäistä hydroksyloitunutta öljyhappoa (castor oil= risiiniöljy).
Löytyyköhän tästä pimelaatista (pimelate) mainintaa Harperista 1969?
Kyllä vain. Sekin kuulu lysiinin synteesiteihin, kun bakteerit tuottavat lysiiniä aspartaatista (Asp, D) ja palorypälehaposta (pyruvic acid) käsin. Aspartaatista ( Asp, D) tulee ensin beeta-aspartyyli-fosfaatti, sitten aspartaatti- beeta-semialdehydi ja tämä kondensoituu palorypälehapon kanssa ja silloin muodostuu 2,3-dihydro-picolinaatti, tästä tulee delta´- tetrahydropicolinaatti, tästä N-succinyl- e-keto-L-alfa-aminopimelaatti, tästä N-succinyl-L,L-alfa, e-diaminopimelaatti, tästä L-alfa, e- diaminopimelaatti, tästä meso- alfa-e- diaminopimelaatti ja tästä ollaan Lysiinissä. Tämän synteesitien välituotteita bakteerit käyttävät myös soluseinämiensä syntetisoimiseen ja itiöittensä idättämiseen. Mutta pimelaatti esiintyy tässä aminoituneena, joten se on kestävässä muodossa.

Siis arveltavasti nämä adipiinit ja pimeliinit voivat omata hetkellisen struktuurifunktion seinämärakenteissa, adipiini ihmiselläkin.

Muuten - tässä voisi mainita että sellainen ravinto, missä on palkokasveja ja pohjoista viljaa, kuten vehnää, antaa hyvän aminohappoprofiilin, ja edellytykset lysiinin normaalille aineenvaihdunnalle. Kala on hyvä täydentäjä kollageeni- ja elastiiniraknteille, koska se antaa haarallisia aminohappoja (BCAA) .

27.2.2009 21:19

Dikarboksyylihapot betaoksidaatiohäiriössä: Adipiini, suberiini ja sebasiinihappo

Lipid Storage Myopathies Due to Fatty Acid Oxidation Defects

Ingrid Tein, in Neuromuscular Disorders of Infancy, Childhood, and Adolescence (Second Edition), 2015

Dicarboxylic Acids

Dicarboxylic acids (DCAs) (e.g. adipic, suberic, sebacic acids) are found in all identified intramitochondrial β-oxidation defects.¹⁸⁵ Hale and Bennett³⁹ point out several limitations to the value of these compounds in the recognition of FAO defects.

 (i) These DCAs may be seen in children receiving certain formulas containing medium-chain triglycerides or in children who are seriously ill (e.g. with diabetic ketoacidosis)¹⁸⁶ or who are receiving certain medications which interfere with FAO such as valproic acid.¹⁸⁷ It should, however, be noted that in each of the above conditions, the amount of ketone exceeds the amount of DCA whereas in the intramitochondrial FAO defects, the amount of DCA equals or exceeds the amount of ketones when the children are fasting. Furthermore, the pattern of the DCAs is usually easily distinguished, in experienced metabolic laboratories, from the pattern of the pathological DCAs that is associated with FAO defects.

 (ii) These DCAs are not present when children are not in a catabolic state and are well and eating regularly or are receiving intravenous glucose at rates in excess of normal hepatic glucose production rates, thereby decreasing the dependence on FAO and the production of fatty acid metabolites.

 (iii) Increased concentrations of DCA in the urine are generally not seen in the disorders involving the transport of fats into the mitochondria.

Therefore, an FAO defect can be suspected in the presence of an excess of DCA relative to ketones. However, the absence of DCAs does not necessarily exclude a defect.

The site of defect may be suggested by the organic acid pattern. For example, children with LCAD/LVCAD deficiency excrete primarily medium- and long-chain saturated DCAs in contrast to children with trifunctional protein deficiency, who excrete almost equimolar amounts of the saturated and the 3-hydroxydicarboxylic acids.¹⁸⁸
 However, it should be noted that the presence of 3-hydroxy compounds is not specific for trifunctional protein deficiency as they may also be seen in toxic reactions with acetaminophen and with intrinsic liver disease.¹⁸⁹
Advances in stable-isotope dilution mass spectrometry have improved the ability to detect metabolites in very small quantities in plasma or urine.¹⁹⁰

 Acylglycines that are consistently excreted in small quantities in the urine do not appear to have the same limitations as DCAs. Useful glycine metabolites have been identified for several defects including MCAD, SCAD, ETF, and ETF-coenzyme Q oxidoreductase deficiencies. There are increased concentrations of hexanoyl-, suberyl-, and 3-phenyl propionyl glycine in the urine in MCAD deficiency.¹⁹¹

Read full chapter

DIKARBOKSYYLIHAPOT. Yleistä

START aloitussivu 
Teollisista lähteistä löytyy hyvä luettelo  suoraketjuisista dikarboksyyihapoist. ihmiskehossa  tärkeät olen merkinnyt tummalla.  Näillä on omat spesifiset aineenvaihduntansa , mm. ne littyvät  proteiineihin  transsylaatiossa ja niitä siirretään deasylaatioissa( tästä erikseen 20.7. 2018). 

http://chemicalland21.com/industrialchem/organic/SUCCINIC%20ACID.htm

There are almost infinite esters obtained from carboxylic acids. Esters are formed by removal of water from an acid and an alcohol. Carboxylic acid esters are used as in a variety of direct and indirect applications. Lower chain esters are used as flavouring base materials, plasticizers, solvent carriers and coupling agents. Higher chain compounds are used as components in metalworking fluids, surfactants, lubricants, detergents, oiling agents, emulsifiers, wetting agents textile treatments and emollients, They are also used as intermediates for the manufacture of a variety of target compounds. The almost infinite esters provide a wide range of viscosity, specific gravity, vapor pressure, boiling point, and other physical and chemical properties for the proper application selections.

C length (Straight)	Product	CAS #	Melting Point	Boiling Point
C 2	Oxalic Acid (Ethanedioic Acid)	144-62-7	189 - 191 C	Sublimes
C 3	Malonic Acid (Propanedioic Acid)	141-82-2	131 - 135 C	Decomposes
C 4	Succinic Acid (Butanedioic Acid)	110-15-6	185 - 190 C	235 C
C 5	Glutaric Acid (Pentanedioic Acid)	110-94-1	95 - 99 C	302 C
C 6	Adipic Acid (Hexanedioic Acid)	124-04-9	151 - 153 C	265 C at 100 mmHg
C 7	Pimelic Acid (Heptanedioic Acid)	111-16-0	105 - 106 C	212 C at 10 mmHg
C 8	Suberic Acid (Octanedioic Acid)	505-48-6	143 - 144 C	230 C at 15 mmHg
C 9	Azelaic Acid (Nonanedioic Acid)	123-99-9	100 - 103 C	237 C at 15 mmHg
C 10	Sebacic Acid (Decanedioic Acid)	111-20-6	131 - 134 C	294 at 100 mmHg
C 11	Undecanedioic acid	1852-04-6	109 - 110 C
C 12	Dodecanedioic acid	693-23-2	128 - 129 C	245 C at 10 mmHg
C 13	Brassylic acid (Tridecanedioic acid)	505-52-2	112 - 114 C
C 14	Tetradecanedioic acid	821-38-5	126 - 128 C
C 15	Pentadecanedioic acid	1460-18-0
C 16	Thapsic acid (Hexadecanedioic acid)	505-54-4	124 - 126 C
C 18	Octadecanedioic acid	871-70-5

Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 434. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.

Robert W. Johnson, Charles M. Pollock & Robert R. Cantrell:Dicarboxylic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 09.05.2013

3. Boy Cornils & Peter Lappe:Dicarboxylic Acids, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 09.05.2013 
3. Löytyy myös suomalainen  wikipediataulukko dikarboksyylihapoista, josa niiden nimi ja struktuuri näkyy. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dikarboksyylihapo 

Dikarboksyylihapot ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa funktionaalisena ryhmänä on kaksi karboksyyliryhmää -COOH. Molekyylikaavoissa dikarboksyylihapot voidaan ilmaista yleisessä muodossa ”HOOC-R-COOH”, jossa R kuvaa tavallisesti jotain hiilivetyketjua.

Esimerkkejä dikarboksyylihapoista

Triviaalinimi	IUPAC nimi	Kemiallinen kaava	Rakenne
Oksaalihappo	etaanidihappo	HOOC-COOH
Malonihappo	propaanidihappo	HOOC-(CH2)-COOH
Meripihkahappo Sukkiinihappo	butaanidihappo	HOOC-(CH2)2-COOH
Glutaarihappo	pentaanidihappo	HOOC-(CH2)3-COOH
Adipiinihappo	heksaanidihappo	HOOC-(CH2)4-COOH
Pimeliinihappo	heptaanidihappo	HOOC-(CH2)5-COOH
Suberiinihappo Korkkihappo	oktaanidihappo	HOOC-(CH2)6-COOH
Atselaiinihappo	nonaanidihappo	HOOC-(CH2)7-COOH
Sebasiinihappo	dekaanidihappo	HOOC-(CH2)8-COOH
	dodekaanidihappo	HOOC-(CH2)10-COOH
Fumaarihappo	(E)-buteenidihappo trans-1,2-etyleenidikarboksyylihappo	HOOC-(CH)2-COOH
Maleiinihappo	(Z)-buteenidihappo cis-1,2-etyleenidikarboksyylihappo	HOOC-(CH)2-COOH
Ftaalihappo	1,2-bentseenidikarboksyylihappo orto-ftaalihappo	C6H4(COOH)2
Isoftaalihappo	1,3-bentseenidikarboksyylihappo meta-ftaalihappo	C6H4(COOH)2
Tereftaalihappo	1,4-bentseenidikarboksyylihappo para-ftaalihappo	C6H4(COOH)2