Kliininen kuva. MCAD:n puute on autosomissa peittyvästi periytyvä rasvahappoaineenvaihdunnan sairaus (Mc Kusick (201450)). Tauti kuvattiin ensi kertaa vuosina 1982-83 (K›lvraa ym. 1982, Rhead ym. 1983, Stanley ym. 1983).
Potilaiden beetaoksidaatio ei sairauden vuoksi kykene pilkkomaan kunnolla keskipituisia rasvahappoja (hiilirunko C6-C12).
Tästä seuraa oireita aiheuttava häiriö energiantuotossa, etenkin jos ravinnonotto on heikentynyt (paasto, ripuli, oksentelu, kuumeilu), ja usein häiriö myös ketoaineiden tuotossa. Tyypillisesti potilas alkaa voida huonosti tavallisen infektion aikana, ja lisäksi ilmaantuu poikkeavaa väsymystä ja heikkokuntoisuutta. Äkillisesti ilmenevä yleisoireinen hypoglykemia saattaa johtaa tajunnan heikkenemiseen ja lopulta jopa koomaan. Maksan toiminta häiriytyy ja sen koko voi kasvaa; seurauksena saattaa olla hepaattinen enkefalopatia. Kuvatunlaista oireilua ilmenee erityisesti 1-2-vuotiailla lapsilla, joiden hiilihydraattivarastot ovat käyttöön verrattuna pienet, ja raporttien mukaan oireet alkavatkin ilmetä keskimäärin vuoden iässä (vaihteluväli 1 vrk - 6.5 v) (Iafolla ym. 1994, Andresen ym. 1995).
LABORATORIOLÖYDÖKSET:
Tyypillisiä laboratoriolöydöksiä ovat
- hypoketoottinen hypoglykemia
- suurentunut ammoniakkimäärä
- maksaentsyymiarvojen kasvu
- Normaali verenglukoosiarvo ei kuitenkaan sulje pois MCAD:n puutetta.
- Virtsasta löytyy orgaanisten happojen analyysissä dikarboksyylihappoja sekä erityisesti heksanoyyli-, suberyyli- ja fenyylipropionyyliglysiiniä sekä oktanoyyli-, heksanoyyli- ja dodekanoyylikarnitiinia (Rinaldo ym. 1988, Ziadeh ym. 1995)
- Veressä ja kudoksissa havaittava sekundaarinen karnitiinin puute on myös tyyppilöydös.
- Diagnoosi varmistetaan lopullisesti MCAD-entsyymiaktiivisuuden mittauksella tai geenin mutaation osoituksella.
Paras hoitokeino on hypoglykemian välttäminen. Äkillisen yleisoireisen hypoglykemiakohtauksen hoitoon kuuluu suoneen annettava glukoosi.
Suun kautta annettavasta karnitiinista saattaa olla hyötyä, ja myös suonensisäistä karnitiinihoitoa käytetään (von Döbeln ym. 1988).
Infektiofokusten hoito kuuluu hyvään yleishoitoon.
MCAD:n puutteen diagnoosin varmistaminen on erittäin tärkeätä. Diagnoosin varmistuttua neuvotaan oikea ravitsemus:
- useiden hiilihydraattipitoisten ja vähärasvaisten aterioiden nauttiminen.
- Paastoa tulee välttää, erityisesti pienten lasten infektioiden aikana.
- Tukihoitona käytetään suun kautta annettavaa L-karnitiinia (esim. 0.5 g/vrk) (von Döbeln ym. 1988, Holme ym. 1992, Coates 1994, Iafolla ym. 1994).
- Myös sisarukset on tutkittava mahdollisen MCAD:n puutteen varalta.
Vuonna 1990 MCAD:n puutteen mielenkiintoinen geneettinen tausta alkoi selvitä. Matsubara (1990) ja Yokota ym. (1990) totesivat potilailla MCAD-geenissä pistemutaation. Asemassa 985 oleva arginiini oli korvautunut glutamiinihapolla (A985G-mutaatio). Tämä valtamutaatio esiintyy nykykäsityksen mukaan 90 %:lla MCAD:n puutetta sairastavista valkoisen rodun edustajista.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar